ONKO näin? Tietävätkö tutkijat jotain tekijöistä, jotka selittävät ihmisten äänestysvalintoja. Itse asiassa joo- jotain tiedetään.
TIEDE- lehden numerossa 1/2003 professori Matti Wiberg esitteli vaalitutkimuksen (psefologian) tuloksia. Vaalitutkimus on pieni tieteenala, joka yrittää selvittää, mitkä seikat vaikuttavat äänestämiseemme. Yrityksistä huolimatta
psefologit eivät ole onnistuneet muotoilemaan yhtään yleisesti hyväksyttyä teoriaa siitä, miksi ihmiset äänestävät siten kuin äänestävät. Mutta ainakin teoreettisia malleja on löydetty. Brittiläinen politiikantutkija Andrew Heywood on esitellyt kirjassaan Politics (Plagrave, London 2002) neljä tällaista mallia (yksinkertaista malleja seuraavassa):
(1) Samaistumismallin mukaan ihmiset äänestävät sitä puoluetta, jonka ovat valinneet yleensä jo nuoruudessa. Oma koti on tarjonnut poliitikan alkeisopit. Äänestäminen on uskollisuuden ilmaus, johon eivät vaikuta puolueiden poliittiset ohjelmat, ehdokkaiden persoonallisuus ja kampanjointi tai tiedotusvälineiden vaalijutut.
Veikkaanpa, että melkoinen osa varttuneemmistä äänestäjistä toimii tämän mallin mukaan.(2) Toinen malli on luokkamalli. Sosiologisen teorian mukaan ihmiset äänestävät taloudellisen tai sosiaalisen luokkansa perusteella. Tässä ajattelutavassa ihmisen kokevat kuuluvansa erilaisiin sosiaalisiin luokkiin yhteiskunnallisen aseman, iän, sukupuolen, etnisen taustan, uskonnon tai esim. asuinalueen mukaan.
Yhteiskunnan kehittyessä luokkatietoisuus on ohentunut, näin väitän.(3) Rationaalisen valinnan malli korostaa yksilöllistä harkintaa. Äänestäjä, homo politicus. valitsee puolueen, joka ajaa hänen omaa etuaan.
Oletan, että tämä ryhmä on tällä hetkellä erittäin suuri.(4) Neljännen mallin nimi on hieman vaikea: dominantin ideologian malli. Sen mukaan vaalit koetaan keinoksi tukea vallitsevia oloja. Äänestämällä kansalaiset antavat niille siunauksensa,
Perättäisissä vaaleissa eri puoluetta äänestävien, ns. liikkuvien äänestäjien määrä on kasvussa. Sosiaaliset luokat ovat menettäneet merkitystään. Ns. postmoderni elämäntapa, joka korostaa yksilöllisyyttä ja moniarvoisuutta vahviustaa äänestysvalinnan tekemistä oman edun näkökulmasta.
Matti Wiberg nostaa hänkin esiin, että vaalikäyttäytymisen ennustamista hankaloittavat monet äänestämiseen liittyvät irrationaaliset tekijät, kuten poliittisten johtajien karismaattisuus tai puolueiden ja ehdokkaiden luomalla luodut imagot.
TÄSSÄ suhteessä erittäin mielenkiintoinen on idea poissulkemisesta. Tutkimus näyttää osoittavan, kuinka irrationaalisin perustein merkittävä osa suomalaisia miehiä tekee tärkeitä poliittisia äänestysratkaisujaan. 35 % Sauli Niinistöä presidentinvaaleissa äänestäneistä äänesti kuulema Niinistöä siksi, koska hän ei ole homoseksuaali. Homous poissulkevana kriteerinä korostui etenkin miesten ja iäkkäiden äänestäjien kohdalla. Tämä asia koettiin ulkopoliittista osaamistakin tärkeämmäksi tekijäksi.
Esim. kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa on niin paljon ehdokkaita, ettei kukaan ehdi aidosti tutustua jokaisen ehdokkaan mielipiteisiin. Äänestäjä joutuukin tekemään esikarsintaa. Tässä karsinnassa hän poistaa tiettyjen puolueiden ehdokkaat, tietyn ikäiset ja sukupuoliset ehdokkaat tai tietyllä tavalla ajattelevat ehdokkaat.
Toinen mielenkiintoinen ajatus on, että yhä useampi äänestäjä kokee vaalit suureksi viihteeksi, jossa on fiksua äänestää vahvinta voittajaa.
EHKÄ mielenkiintoisimman äänestystä koskevan hypoteesin on esittänyt väitöskirjaa valmisteleva yrittäjä Hanna Willman-Iivarinen (ks. http://www.miratio.fi/Miratio/Puolueet,_aanestajat_ja_ehdokkaat.html)
Hänen mukaansa suuri osa äänestäjistä pelkää katuvansa valintaansa. Näin käy, jos oma ehdokas käyttäytyy nolosti. Monet haluaisivat myös olla voittajan puolella ja heitä harmittaa, jos ovat äänestäneet hävinneitä. Tästä syystä moni myös jättää äänestämättä.
ON huikeaa ajatella asiaa tästä näkökulmasta. Äänestäminen on teko, josta haluaa olla ylpeä. Ehdokasta ei saa joutua häpeämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti