Kiitokset

Kiitokset

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Opetusministeri Jukka Gustafsson vieraili Espoossa


SANKKA joukko  koulutuspolitiikan ystäviä oli koolla tänään tiistaina Espoon valtuustotalolla. "Stagella" oli opetusministeri Jukka Gustafsson, tapahtuman puheenjohtajana Jukka Vilske ja  minä Hellströmin Martti. Salissa kokeneita vaikuttajia: mm. Leena Luhtanen, Jaakko Mauriala, T Hannu Suntio.... Sekä nuorempaa polvea mm. Tipsu Sollasvaara,  Antti Aarnio, Wihuri....Kunnallisvaaliehdokkaitten lisäksi ihan  "oikeitakin ihmisiä".

Espoon demarien kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jukka Vilske avasi tilaisuuden toivottamalla ministerin ja meidät kaikki muutkin tervetulleiksi. Koulutus on SDP:lle tärkeä asia:
- Opetusta ei saa tappaa, Jukka nostatti tunnelmaa.


OPETUSMINISTERI Jukka Gustafsson on innostava esiintyjä. Hän on arvojohtaja  ja  samalla nöyrä, herkkä kuuntelija. Ministerille oli varattu aikaa 15 minuuttia, ja hän ehti siinä ajassa avata kuulijoille tärkeimmät, ajankohtaiset koulutuspoliittiset teemat.

Peruskoulusta

Peruskoulun, joka on tänään 40-vuotias,  isänä pidetään R.H.Oittista, viisinkertaista opetusministeriä. Hän  esitteli vuonna 1949 SDP:n sisällä ideansa uudesta koulutusjärjestelmästä. Tuon uuden koulun tuli edistää sosiaalisuutta. Keinovalikkoon kuului oppilaiden itsehallintoa, ryhmäopiskelua, keskikoulua vastaava oppimäärä.
- Upeita unelmia,  Gustafsson  kuvasi. Ja kuinka pitkän aikaa  yhteiskunnallisen vaikuttaminen viekään? Peruskoulu oli totta vasta vuonna 1972.
- On tärkeää muistaa, että peruskoulu oli nimenomaan vasemmiston ja keskustan hanke.  Kokoomus vastusti sitä pitkään tasapäistävänä, Jukka totesi.


Tänään meillä on kansallinen koulutuspolitiikka, jota muut maat kadehtivat. Ja samanlaista ei ole meilläkään saatu esim. terveyspolitiikkaan.
- Meillä on vain 80 yksityiskoulua, ja ne  kivalla tavalla täydentävät järjestelmäämme. Emme ole päästäneet markkinoita kouluun, ministeri totesi.

Keskimäärin peruskoulu on hänen mukaansa  "aika hyvä". Tuo hyvyys näkyy  erityisesti vierailuilla  maaseudulla. Suomalainen opettajakunta on hyvä ja motivoitunut. Lapset ovat  ihan jees.
- Isoissa kaupungeissa ylikorostuu mielikuva kurinpidon tarpeesa.

Opetusministeri oli ylpeä omasta hallituksestaan.
- Ensi vuoden budjetissa on varattu 60 miljoona  ryhmäkokojen pienentämiseen. Korvamerkittyä  rahaa. Se on poliittinen arvovalinta, hän totesi.  - Pieni ryhmäkoko auttaa opettajaa jaksamaan.  Uusi tuntijako on valmis. Vaikka se ei ole vallankumouksellinen, se vastaa SDP:n tavoitteita.
- Kunnilla on  hyvä mahdollisuus kehittää sen pohjalta koulujensa opetusta.

Mutta on peruskoulussa ongelmiakin.
- 6 % :lla pojista on erittäin puutteellinen luku- ja kirjoitustaito. Skandaali on, että tutkimusten mukaan tämä 6 %:ia ei ole saanut tukiopetusta yläasteella. Armovitoset ovat väää ratkaisu

Muut koulumuodot

OPETUSMINISTERI ehti käydä läpi myös muiden koulumuotojen tilannetta:
- Lukion kehittäminen alkaa pian. Yleissivistävää opetusta olisi saatava lähemmäksi  työelämää. Tämä vaatii mm. panostusta opintojen ohjaukseen.
- Varhaiskasvatuslain uudistus käynistty. Ensi vuonna 200 000 lasta  lisää "kaatuu ministerin syliin". Toivottavaa on, että lasten kasvu- ja kipukohtiin päästän kiinni nyt jo aiemmin.
- Iloisia asioita  on myös yhteiskuntatakuu nuorille- ja sen  osana  koulutustakuu. Jokaiselle taataan aloituspaikka peruskoulun jälkeen. 3 kk:n  työttömyyden jälkeen jokaiselle luvataan työtä, harjoittelua, työpaja, kuntoutusta tms. Tämä  ei tule olemaan  helppo juttu. Elinkeinoelämä pitää saada mukaan.
- 110 000 nuorta  on  tänään ilman ammattitutkintoa. Hallitus satsaa 27 miljoonaa nuorten osaamisohjelmaan.
- Ammatillisessa koulutuksessa  kehitetään tutkintojärjestelmää. Tänään kaikki valmistuvat eivät oikeasti ossa. Yksi työkalu on laadun käsikirja.  Myös rahoitusjärjestelmää uudistetaan. Nyt puututaan keskeyttämisiin (jopa 20 - 30 % pääkaupunkiseudulla). Ministeri muistutti, että hänellä on myös
omia kokemuksia tosi laadukkaasta koulutusta.
- Korkea-asteella meillä on tiede- ja ammattikorkeakoulut. Ministerin mukaan  yliopistolaitos on aika hyvässä jamassa. Ammattikorkeakouluissa on tehty tiettyä ravistelua aloille, joilta ei työllisty.

KUVA: Tellervo Haapajoki-Hellevaara
Hellströmin puheenvuoro

OLI sovittu, että ministerin jälkeen minä puhun 10 minuuttia Espoon tilanteesta. Käytin koko ajan. Jos oikein muistan, niin puhuin about näin:

"Arvoisa opetusministeri!

Ministerin vierailu on aina  juhlava hetki. Ja erityisesti tänä syksynä, kun tulee kuluneeksi 35  vuotta siitä, kun Espoo siirtyi peruskouluun. Peruskoulun tulokset Suomessa ovat  maailman huippuluokkaa ja Espoossa vielä parempia kuin Suomessa keskimäärin. Merkkejä peruskoulujärjestelmän rapautumisesta on kuitenkin näkyvissä. Tämä kehitys on pysäytettävä. Jokaisen koulun olisi  oltava riittävän hyvä jokaiselle lapselle.

Mitä siis hyvä on? Filosofi Eero Ojasen mukaan hyvällä on neljä tasoa:
1. Teknis-toiminnallinen
2. Kokemuksellinen
3. Edistää tasa-arvo ja oikeudenmukaiuutta
4. Edistää hyvää maailmassa.

1. Teknis-toiminnalisesti hyvä

Hyvässä koululla oppilailla on oikeus  relevanttiin opetukseen,  tämän ajan kasvatustieteen tulosten mukaisiin menetelmiin, päteviin opettajiin, asianmukaisiin oppimateriaaleihin ja järkevän kokoiseen opetusryhmään.  Hyvässä koulussa  vaatimusten ja resurssien väliilä oikea suhde.
* meillä on hyvät oppimistulokset
* halvalla

 Mutta onko laatu tasaista vaikka onko joukossa sekundaa?

2. Kokemuksellinen hyvä

Kokemuksellinen hyvä on  tylsän, ikävän, kurjan  jopa pelottavan ja pahan vastakohta. Hyvä koulu on ilmapiiriltään kevyt. Kohtaamiset ovat  tahdikkaita,  välittäviä, kunnioitavia. Opettajat ovat  innostavia ja kannustavia.  Koulussa vallitsee pedagogista hyvinvointia!  Se on kiirettömyyttä, oikeutta olla oma itsensä. Oikeutta vaikuttaa. Oikeutta osallistua.

Onko peruskoulu kokemuksellisesti hyvä? Tutkimusten mukaan kouluissa, joissa voidaan hyvin, opitaan myös hyvin. Osaamistavoitteiden rinnalle tulee nostaa onnistumisen kokemukset. Meidän opettajien on rakennettava positiivisia koulukokemuksia. Joka päivä. Joka tunti. Jokaiselle oppilaalle Opettaja tarvitsee aikaa kohdata oppilaita. Työaika valutetaa vääriin asiohin. Yksi  syy on dokumennointi-idiotismi. Uudistukset ajetaan koulun puoliraakoina. Mitään ei viedä loppuun.

* Lapset  kuitenkin vertaavat koulua vankilaan
* Lehdissä on järkyttäviä uutisia, kuinka  vanhukset yhä työstävät koulukokemuksiaan. Heillä on ollut Hirviö opettajana. Ei koskaan sellaista.

3. Hyvä koulu edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Hyvä on myös sitä, että jokainen koulu on  riittävän hyvä. Lähikoulu kelpaa ja siitä voidaan olla ylpeitä. Koulua ei vaihdeta, jotta saisi omalle lapsellen parempien perheiden lapset kavereiksi .

* Kouluissa on huikeat erot; Ulkoisissa olosuhteissa, tiloissa, välineissä.
* Kuntien välillä toiminnan edellytyksissä. Annetun opetuksen määrässä ja laadussa.
* Painotettu opetus on organisatorisen segregaation keskeinen väline.  

Koulushoppailun sijaan vahvuusvalinnan mahdollisuuksia jokaisen koulun sisälle. Puutteellisia olosuhteita on kompensoitava. Yksin onnistumisesta yhdessä onnistumiseen.

Tämä edellyttää paljon. Opetusryhmäkoolta. On purettava kiire.  On otettava käyttöön kaikki keinot oppia ja antaa näyttö osaamisesta. Oppilashuoltoon ja  avustajapalveluihin on vaattava riittävästi  rahaa. Syrjäytymisvaarassa olevien tueksi on viritettävä hallinnonrajat ylittävä kuntatason moniammatillinen turvaverkko, joka jalkautuu ajoissa tukemaan perheitä.

Mennään vielä syvemmälle: onko koulu riittävän hyvä kaikille lapsille. Onko se yhtä hyvä kaikille? Jokaiselle lapselle?  Tasa-arvoisesti hyvässä koulussa jokainen saa kasvaa täyteen mittaansa. Omista edellytyksistään. Jokainen saa kasvaa  omaksi itsekseen. Se  edellyttää erilaisuuden sietoa ja jopa sen ruokkimista. Koulussa tulee olla tilaa omien vahvuuksien etsimiselle.  Kerhotyöllä on tässä  iso merkitys- myös valinnaisuudella ja  ja vapaaehtosuudella. Oppilaiden uudenlaisella roolituksella. Koulussa fokusta on laajennettava:  maailma on tärkeä ja mielenkiintoinen. Totta, mutta myös juuri sinä olet tärkeä ja mielenkiintoinen. Ja sinun ja maailman leikkauspiste. Otatko vastuun?

4. Koulun on edistettävä hyvää maailmassa.

Edistääkö peruskoulu hyvää? Mitä hyvää tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi? Pahaa edistää koulu, joka  vie terveyden. Koulun  on oltava turvallinen  ja terveellinen.  Kahdessa koulussa kolmesta sisäilmassa on ongelmia. Kukaan ei saisi menettää koulutilojen vuoksi terveyttään. Monessa kunnassa tunnistetaan vastuuton suhtautuminen sairastuviin ihmisiin.

Kouluissa väkivaltaa kohtaavat sekä oppilaat että henkilökunta. Väkivallalle on saatava nollatoleranssi.
Pahoinvoinnin ja kiusaamisen sijaan  koulun on luotava hyvinvointia.  Koulupäivän tulee olla rikas, monipuolinen, väljä. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus iltapäivätoimintapaikkaan. Koulupäivästä tulisi rakentaa ehyt, turvallinen ja monipuolinen kokonaisuus.

Miten upea peruskoulumme on sitä jatkossakin?

On tärkeää tiedostaa, että missään eikä koskaan lapset  ole saaneet yhtä hyvää opetusta yhtä hyvin koulutetuilta opettajilta kuin peruskoulussa Suomessa. Suomalaisen peruskoulun koulutuspoliittinen arkkitehtuuri on upea.  Luottamus. Ei testejä Ei tarkastuksia. Akateemisesti koulutetut opettajat. Hyvinvointivaltion turvaverkot kouluruuasta alkaen.

Se ei ole itsestäänselvyys. Peruskoulu voidaan tuhota helposti. Peruskoulu tuhoutuu, jos valtio hylkää sen. Tai opettajat.
-  Säästetään koulu hengiltä.
-  Viedään työltä usko ja eettinen perusta
-  Luvataan koulun puolesta mahdottomia. Koulu ei ole kaikkeuden keskus. Pedagogiikalla ei ratkaista kaikkia ongelmia, vaikka monia kyllä
- Tukahdutetaan koulu töillä.
- Viedään opettajlta mahdollisuudet  onnistua työssään.
- Leikataan opettajankoulutuksen resursseja  niin, että opiskelijat opettelevat opettajiksi keskenään. Laiminlyödään opettajien täydennyskoulutus.

Näin meidän minusta  tulisi toimia: 

1. Jokaisen opettajan on  päivitettävä päänsä  ja sydämensä. Koulu ei  ole tiedon monistamo- sen tulee olla onnistumistehdas! Osaamistavoitteiden rinnalle tulee nostaa onnistumisen kokemukset. Yhdessä onnistumisen kokemukset.

2 Jokainen kunnan on kirkastettava arvonsa. Espoo on monessa suhteessa hoitanut asiat mallikkaasti. Yhteisyö päättäjät- virkamiehet- tosiasiallisen toiminnan tekijät ja vanhemmat on vahvuus.  Silti  luemme taas lehdistä leikkausuhkista.

On kuntia, joissa aivojen  tilalle on istutettu säästöporsas. Ja  joissa kuvitellaan  tosissaan, että peruskoulu on ilmainen. Se maksaa. Koulu maksaa.

On toki kummallisuuksia Espoossakin. Kuntien kiinteistöistä vastaavien laitosten monopolimaisen ala-arvoiset ja/tai liian kalliit palvelut kuormittavat kuntien opetustoimien rahoitusta. Rahan siirtäminen taskusta toiseen keinotekoisella yksipuolisesti määritellyllä markkinahinnalla vie opetustoimelta turhaan rahaa. Vuokrien on vastattava  kiinteistöjen todellista kuntoa, ja katetavoitteen tulee olla kohtuullinen.

3. Valtion on kannettava vastuunsa: Näpit irti koulujen rahoista, arvoisa ministeri! Valtion ja kuntien suhde on laitettava kuntoon. Valtion on tunnettava ja kannettava oma vastuunsa. Olemme pudonneet tieto- ja viestintätekniikassa muiden maiden kyydistä. On otettava tiikerinloikka älypuhelimiin  ja tabletteihin .

Peruskoulun rapauttamiselle on pantava piste. Tarvitsemmeko kansallisen hankkeen peruskoulun pelastamiseksi samaan tapaan kuin 1800-luvulla? Kiireellisimmin apua tarvitaan  sairaisiin koulurakennuksiin. Edessä on  miljardiluokan rakennustyömaa. Oikein organisoituna esim. kuntien itse järjestämänä  se tarjoaisi uskomattoman määrän työpaikkoja ja lisäisi yhteiskunnallista hyvinvointia.

Arvoisa ministeri. Peruskoulu on ilmeisesti Suomen ainoa Brändi. Tuoreen tutkimuksen mukaan peruskoulu on myös suomalaisten mielestä Suomen paras historiallinen tapahtuma. Peruskoulu edistää hyvää Suomessa. Mutta myös laajemmin. Meillä on aivan oma tiemme.  Pidetään Suomi immuunina testitaudille.

Professoi Diane Ravitch kävi vuosi sitten Suomessa. Hän pyysi, etteivät suomalaiset kopioisi Yhdysvalloissa tehtyjä koultuspoliittisia ratkaisuja. Amerikassa vahvat voimat ajavat viittä asiaa: (1) Lisää testejä.  (2) Koulutukseen halutaan vapaat markkinat (ts. bisnesmaailma uskoo saavansa ns. charter-kouluista kunnon katteet). (3) Opettajien koulutuksen arvo  on kyseenalaistettu. Opettajankoulutus halutaan pois collegeista. Maassa on käynnistetty hanke "Teaching America", joka kouluttaa opettajia muutamassa viikossa! Rehtoreiksi ja tarkastajiksi halutaan ihmisiä, joilla ei ole lainkaan  kasvatusalan koulutusta. (4) Opettajien ammattijärjestö halutaan kieltää. (5) Opettajan palkka halutaan sitoa oppilaiden testituloksiin.

Ravitch vetosi  meihin: "Suomalaiset jatkakaa ihanaa järjestelmäänne. Pitäkää mallinne elossa, niin me voimme vielä kiittää teitä."

Yleisö kysyi ja keskusteli

Tapahtuman puheenjohtaja Jukka Vilske   oli jättänyt viisaasti aikaa kysymyksille. Niitä riitti:
- Kuinka mm. liikunnan arvosana voitaisiin ottaa huomioon lukioon otettaessa?
- Kuinka  lukion ja ammatillisen  koulutuksen yhteistyötä voitaisiin tehostaa?
- Tarvitaanko ryhmäkokoihin normiohjausta?
- Pitäisikö iltapäivätoimintaa normiohjata voimakkaammin?
- Kuinka tarkasti opetusryhmäkokojen pienentämiseen suunnattujen rahojen käyttöä seurataan?
- Miksei uskonnonopetusta järkeistetty tuntijakouudistuksessa?
- Kuinka voisimme edistää tasa-arvoa myös tiedeyliopistoon pääsyssä?
- Miten vanhemmat saataisiin paremmin mukaan kouluun?
- Pitäisikö numeroarvostelusta luopua?
- Miksi vanhemmuus on niin vaikea asia?

JA Gustafsson vastasi. Elegantisti. Hän halusi kehittää koulua yhä yhteisöllisemmäksi. Viihtyisämmäksi. Siten kurinalaisemmaksi, että oppilaat myös opiskelisivat. Tapakultturia tulisi hänestä elvyttää. Kasvatuksen arvoa nostaa. Käytösnumero tulisi palauttaa.

TILAISUUS päättyi noin 19.40. Tanks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti