ESPOON oma ongelma on menojen 6 %:n kasvu tilanteessa, jossa tulot kasvavat vain 3 %. Kaupunki kasvaa koko ajan noin 4000: lla asukkaalla. Merkittävä osa heistä on lapsiperheitä ja maahanmuuttajataustaisia uussuomalaisia. Mutta Espoossa kasvaa myös ikääntyvien määrä. Tilanne on erikoisen haastavaa. Kumpikin ryhmä tarvitsee palveluita.
Espoon koko budjetti on noin 1600 miljoonaa. Aukko on tänä vuonna noin 30 miljoonaa. Ensi vuoden aukko on arvioitu 50 miljoonaksi. Joku paljon suuremmaksi. Jollei mukaan lasketa rahastojen purkua ja lainoja, aukko on 160 miljonaa!!! Espoon talous on poikkeuksellisen riippuvainen omista verotuloista. Verotulojen osuus tuloista on 85 %. Käytännössä Espoo saa valtionapua vain 2 %; loput vedetään meiltä takaisin köyhempiin kuntiin tasausjärjestelmän vuoksi.
REIJO TUORI vieraili viime viikolla Espoon demarien valtuustoryhmän kokouksessa ja avasi meille tämän hetken tilannetta. Kuntataloudessa on rakenneongelma.Velvoitteita on liikaa.
Espoolla on iso investointiohjelma, jota ei ole helppo karsia. Kasvu ei hoida tätä ongelmaa pois. Suomen ja Espoon talous ei kasva riittävästi.
Ei hyvältä näytä. Mutta näyttää paljon paremmalta kuin monessa muussa kunnassa. Espoo voi edelleen itse päättää, kuinka kuilu täytetään. On paljon mukavampaa päättää siitä itse, kuin antaa muitten päättää.
ESPOON hankaluuksia syventää valtion heikko taloustilanne. Kuten tiedetään, edessä on seuraavina vuosina noin kahden miljardin aukko kuntatalouteen. Se merkitsee leikkauksia. Joko juustohöylällä tai tietoisesti tiettyihin palvelulupauksiin puuttumalla. Kuten lehdistä voi lukea, tällaisia "rönsyjä" eli leikkauskohteita tai listaa velvotteista, joista kunnat voisivat luopua, eivät osaa tai halua tai rohkene esittää sen paremmin ministeriöt kuin Kuntaliittokaan. Tuula Haatainen ehdotti eilen Juha Metson syntympäiväkahvipöydässä Mäkelälle, että kunnat lähettäisivät itse ehdotuksia Kuntaliittoon. Samassa pöydässä Mäkelä kertoi, että Espoo aikoo toimia päinvastoin kuin henkilöstöään irtisanovat ja lomauttavat kunnat. Toimintaa voi tehostaa vain sitoutunut ja osallistettu henkilökunta.
TEHOSTAMISTA ja vaatimuksia tuottavuuden kasvattamisesta tullaan siis esittämään. Valitettavasrti edellisistä tuottavuusohjelmista ei ollut mitään hyötyä. Tuottavuusohjelma toimii, jos se tehdään aidosti yhdessä henkilökunnan kanssa - ja niin, että henkilöstä hyötyy osasta säästämäänsä rahaa.
Mäkelä on useaan kertaan korostanut, että tilanteesta selvitään vain ottamalla täysi keinovalikko käyttöön. Tuloja on kasvatettava. Siis myös veroprosenttia. Länsiväylä-lehti näyttää tietävän jo verotulojen nostoprosentinkin: 0,25. Yhden veroprosentin nosto tuottaisi kaupungille 60 - 65 miljoonaa euroa.
KUILUN täyttämiseen tarvittaneen myös rahastojen purkamista ja lisälainaa. Espoo myi (1994-2006) Espoon Sähkön ja myyntitulosta on kahdessa rahastossa noin 600 miljoonaa euroa. Rahastojen tuotto on kuulema hyvällä tasolla, ja korkeampi kuin lainojen korko. Tänä vuonna lainaa on otettu jo yli 100 miljoonaa. Onneksi korot ovat alhaalla. Rahastoja on purettu 40 miljoonalla.
Oletettavasti myös menoja on leikattava. Kokoomus on ainakin sitä mieltä. Sivistystoimenjohtaja Sampo Suihko puhui viime viikonloppuna espoolaisilla ay-aktiiviopettajille Itämerellä. Hänen mukaansa seuraavina vuosina edessä on 6 %:n leikkaukset koulujenkin budjetteihin. Niitä ei kuitenkaan tehtäisi kerralla, vaan kolmessa vuodessa: 2+2+2%. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta on tehnyt esityksen lisämiljoonista, mutta saadaanpa nähdä. Tilanne on hankala, kun mm. sosiaali- ja terveyslautakunta ei lisärahoja vaatinut, vaikka rahat eivät näytä riittävän.
DEMARIEN keinovalikon keskeinen työkalu on veronkorotus. Palvelumaksujen korotuksia vastutetaan. Kaikkiaan maksujen osuus on vain 10-13 % kaupungin tuloista, ja monet niistä ovat jo tapissa. Leikkauksia kaupunkilaisille tärkeisiin palveluihin vastustetaan. Pitäisikö kuilua täyttää lykkäämällä joitain investointeja? Toisaalta samaan aikaan ns. homekoulut ja päivökodit on pakko korjata.
NYT tarvitaan myös innovatiivisuutta. Meidän pitäisi löytää uusia ratkaisuja tuottaa palveluita. Pitäisi kriittisesti etsiä kohteita, joihin lapataan paljon rahaa, mutta jotka eivät silti toimi kunnolla. Ja etsiä niihin uusia toimintamalleja.
YKSI valtava haaste on lisääntyvä köyhyys. Köyhiä lapsiperheitä on kohtuuttoman paljon maahanmuuttajien joukossa. Maahanmuuttajat ovat yliedustettuina myös työttömyystilastoissa. Työtä ei saa, jos ei osaa suomea. Työtä kuitenkin olisi tarjolla. Työnsaantia edistävästä koulutuspaikasta ei ole hyötyä, jollei osaa suomea. Nyt pitäisi haastaa kaikki propellipäät ideoimaan, kuinka kielenoppimista voisi nopeuttaa.
TOINEN kohde, johon pitäisi tarttua kaksi käsin, on lasten ja nuorten pahoinvointi. Jokainen syrjäytyvä nuori maksaa noin 1,2 miljoona euroa!!! Ennaltaehkäisevä työ ei nyt toimi riittävän hyvin. Jollei se toimi, nuorisotakuu kaatuu.
KOLMAS on huikeasti kasvava työttömyys. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut 36%! Ihmisille on saatava työtä. Työllisyysaste on saatava nousemaan. Jokaisen nuoren on saatava (ainakin) toisen asteen tutkinto. Vähän koulutusta vaativat ammatit katoavat.
PS. Katso, mitä toinen espoolaisdemari Hannele Kerola samasta asiasta ajattelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti