Eriytyvätkö kaupunkikoulut? Entä oppiminen?

Venla Bernelius                                  Satu Koivuhovi

Keskustelutilaisuus Entressen kirjastossa
Espoon keskuksen kirjastossa pohdittiin maanantaina 16.12. tärkeää teemaa: ovatko tutkimusten mukaan asuinalueiden ja koulujen erot kasvussa? Miten espoolaiset vanhemmat valitsevat lastensa koulun? Miltä kehitys näyttää rehtorin silmissä? Alustamassa olivat Helsingin yliopiston tutkijat Venla Bernelius ja Satu Koivuhovi.

Kaupunki- ja koulusegregaation yhteydet
Venla Bernelius oli otsikoinut oman alustuksensa "Eriytyvät kaupunkikoulut. Kaupunki- ja koulusegregaation yhteydet". Venla on Kaupunkimaatieteilijää, ja hänen väitöskirjansa perusuu pitkält tilastoaineistoihin ja ilmiön mallintamiseen. Häntä kiinnostaa mm. sosioekonominen ja etninen eriytyminen ja se, kuinka koulujen eriytyminen liittyy niihin.

Kaikkiaan Suomessa koulujen valinnan vapaus on hyvin rajattua. Muun kuin lähimmän koulun voi valita joko valitsemalla painotetun opetuksen tai ns. toissijaisen koulun- jos tilaa on. Mutta eriytyminen alkaa Suomessakin näkyä. Koulut ja alueet eriytyvät,  hyvinvointi ja huono-osaisuus  kasautuvat.
Espoossa alueiden ja koulujen erot ovat pienemmät kuin esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla.   Helsingissä huono-osaisia  on jo 73 % Itä-Helsingin kouluista.

Koulujen erot oppimistuloksissa eivät johdu kouluista. Asuinalueiden  sosioekonominen asema on yhteydessä oppimistuloksiin. Venla näytti kaavion, jossa oppilaiden oppimistulokset asettuivat kauniisti regressiosuoran ympärille.  Aikuisten koulutus- ja tulotaso sekä vieraskielisten osuus selittävät  60 % koulujen keskimääräisestä tulosten vaihtelusta. 90-luvun lama repäisi erot. Muutamassa vuodessa työttömyysaste nousi 3%:sta  -30 %:iin. Lama jälkeen hyväosaiset alueet tekivät irtioton. Mm. Helsingistä löytyy jo kouluja, joita vältetään. Torjutut koulut ovat se  oli ilmiö,  joka on sidoksissa alueeseen- ei niinkään veto paremmille alueille.  Suosittu koulu voi olla  myös "huonolla alueella",
testi tehtiin.

Venla pohti myös Pisa-tuloksia. Näyttää siltä, että nyt havaitut, kasvavat erot, johtuvat eliitin  irtiotosta. Aikaisemmin "alapään" tulokset pysyivät vakaina. Järjestelmä on kannatellut heitä.  Nyt ensimmäistä kertaa,  tulokset laskevat  alapäässä.  Heikoimpien oppijoiden osuus  on kasvanut 7 %:sta 12%:iin. Ero alapäässä on  kuitenkin kaksi kouluvuotta edellä oecd keskiarvoa. Ylimmässä ryhmässä olemme edellä  puoli vuotta.

Kehitys voidaan kääntää investoimalla kouluun. Sosiaalinen sekoittuminen ei ole helppoa.  Asuntja voidaan kaavoittaa, muttei ihmisiä. Ensimmäisiä merkkejä on jo näkyvissä Turun Varissuolla. Kantaväestö ei osta sieltä asuntoja.

Venla oli perehtynyt myös Ruotsin vapaakoulujärjestelmään. Ruotsissa ajateltiin, että lähikouluun ps
pakottaminen on väärin- ja epätasa-arvoista, koska rikkaat pystyvät aina muuttamaan paremmalle alueelle. Siellä uskottiin myös kilpailuun. Mihin politiikka on johtanut: Massiiviseen  koulujen erojen kasvuun.  10 vuodessa erot ovat kaksinkertaistuneet. Ruotsin oppimistulokset ovat jo alle OECD:

Espoolaisperheiden yläkouluvalinnat
Satu Koivuhovin aiheena oli espoolaisten perheiden yläkouluvalinnat.  Alustus perustui hänen graduunsa, joka palkittiin juuri vuoden parhaana kuntagraduna. Satu jatkaa tutkimista tohtorikoulutettavana.

Satua kiinnosti,  millaisia valintoja perheet tekivät ja millä he valintaansa perustelivat. Aineiston graduunsa hän keräsu kyselylomakkeella lukuvuonna 2010-11. Vastauksia hän sa 424 (vastausprosentti oli 24). Aineistossa olivat  hyvin koulutetut ja toimeentulevat yliedustettuina.

Espoossa mahdollistettiin 90-luvulla kouluvalinta, ja sen keskeinen reitti on painotettu opetus (esim. musiikkiluokka). Espoosa ei kuitenkaan erityisesti kannusteta vanhempia valintoihin, eikä julkaista koulujen ranking-listoja.

Satu jakoi valinnat nelikenttään: valitaanko lähikoulu vai muu koulu? Valitaanko painotettu opetus vai ei painotettu opetus. Sitten hän vertaili, minkälaisia perheitä mihinkin ruutuun tuli ja miten näitä valintoja perusteltiin.

Tulokset olivat seuraavanlaisia:
(1)  n= 47. Koulututetut ja paljon tienaavat valitsivat panotetun opetuksen useammin kuin muut. Lähikoulussa olevan painotuksen tärkeitä valinnan perusteluja olivat  koulumatka, koulukohtaiset painotukset ja lapsen oma mielipide.
(2) n= 218. Oman lähikoulun ilman painotusta valitsivat vähemmän koulutetut ja tienaavat. Valintaa perusteltiin sillä, että koulu on  lähellä, matka on helppo. Koulussa on kavereita ja sisaruksia. Lähikoulun valinta voi olla myös aktiivinen valinta. Koulu maineeseen vedottiin myös.
(3) n = 120. Painotetun opetuksen valintaa kaukana  perusteltiin nimenomaan painotuksella ja lapsen valinnalla
(4) n = 40. Pieni ryhmä valitsi kauempana olevan koulun, jossa ei ole painotusta. Valintaa perusteltii  oma  lähikoulun huonolla maineella.

NÄYTTÄÄ siltä, että lähikoulun valitsevien kasvatusasenteet ovat enemmän ns. peruskouluasenteita j
ja painotetun opetuksen valinneiden ns. markkina-arvoja.  Koulujen maksullisuuta ei kannatettu missään ryhmässä.

Tuoko valinta lisäarvoa oppimistuloksiin?
Keskustelussa pohdittiin, onko lähikoulu hyvä koulu. Venlan mukaan oman lähikoulun valinta on viisas valinta. Lähikoulua käyvät liikkuvat enemmän. Heillä on kavereita omalla asuinalueella.

Oppivatko kauemmaksi menneet sitten paremmin? Kansainvälisissä tutkimuksissa ei ole juurikaan löydetty näyttöä sille, että se toisi lisäarvoa.

Venlan mukaan koulujen laatu ei vaihtele. Vanhempien käsitys laadusta vaihtelee.

KESKUSTELUTILAISUUDEN isäntänä toimi Antti Aarnio, joka on espoolainen varavaltuutettu ja nuoriso- ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja (sd).

Antti kukitti vieraat. Herrasmies.