SDP:n puheenjohtajakysymys

Olen ollut mukana laatimassa tulevaisuuskuvia sekä Luokanopettaja-
liitossa että Opetusalan ammattijärjestössä. Tässä kuvassa tiivistän näke-
mykseni SDP:nkin tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä ns. Peste- analyysin
pohjalta. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

VARSINKIN facebookin keskusteluryhmissä SDP:n puoluekokousedustajiksi pyrkiviä on pyydetty suoraan sanomaan, ketä aikovat äänestää puheenjohtajaksi. Vaikka ehdokasasettelu voi vielä muuttua.

PUOLUEKOKOUS-äänestys alkaa huomenna, ja olen päätynyt ihmaisemaan oman kantani, jos se jotain kiinnostaa.

Kannatan istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen uudelleenvalintaa.

DEMARIEN kannatus on äärimmäisen alhaalla, ja eduskuntavaaleihin on about vuosi aikaa. Oletan, että lasku tulee jatkumaan. Lasku ei johdu puheenjohtajan henkilöstä. Lasku johtuu siitä, että elämme keskellä peruuttamatonta rakennemuutosta, joka vie täältä tehtaat, jalostamot, varustamot, lento- ja laivayhtiöt. Maata pystyssä pitänyt ammattiväki: keskiluokka menettää työpaikkansa, asuntonsa ja tulevaisuutta koskevan turvallisuuden tunteensa.  Ne eivät valitettavasti tule takaisin puheenjohtajaa vaihtamalla. Ne eivät tule takaisin haikailemalla menneitä, kultaisia AY-vallan aikoja. Ne eivät ylipäätään tule takaisin.

DEMARIT ovat nyt samassa tilanteessa kuin KePu 1960- ja 1970-luvuilla, kun maatalous alkoi syöksyä rakenneuudistukseen. Teollisuus ja palvelut jyräsivät sen. EU-jäsenyys oli lopullinen niitti, ja siirtymäkausi jatkuu yhä. Mutta Kepu ei kytkenyt itseään ketjuilla traktoreihin. Se lähti etsimään uutta. Etsintä ei sujunut kivuitta. Mm. SMP tuli haaskalle. Mutta Kepu uudistui. Se löysi uudet kanattajaryhmät. Ja nyt se  on maan suurin Gallup-puolue.

DEMAREILLA on edessä samanlaiset kituutusvuodet. Itsensä hylätyksi kokenut teollisuusväki imeytyy nyt demareista SMP:n työn jatkajan Perussuomalaisten syliin. Niin ihmisen psyyke toimii. Kukaan ei voi hyväksyä omien etujensa katoamista ilman, että näyttää tyytymättömyytensä. Ja Persut osaavat retorisen ilkunnan. Mutta  pitkässä juoksessa ratkaisu ei löydy sieltä suunnalta.

Uusi nousu ei tule löytymään  peruutuspelistä. Se ei löydy mielikuvamarkkinoinnista. Uusi nousu löytyy selkeästä tulevaisuuden visiosta, jolla Suomi pelastetaan. Oletan, että SDP on vielä hämmennyksen tilassa, eikä sillä ole vielä uskottavaa visiota.  Mutta juuri visiotyöhön tulisi nyt satsata. Upeat, ikuisiksi kuvitellut kulttuurit ovat ennenkin romahtaneet. Afrikka. Intia. Rooma. Kreikka... Mikään maa ei ole turvassa menneisyyden menestyksensä vuoksi.

Suomi voi selvitä. Suomi voi olla voittajia. Mutta se vaatii aivan uudenlaista innovatiivisuutta, ketteryyttä ja luovuutta. Koulutusjärjestelmä on uudistettava. Työ on määriteltävä uudelleen. Jokaisen on otettava enemmän vastuuta itsestään.  Jotta Suomi säilyy tasa-arvoisena ja oikeudenmukaisena hyvinvointivaltiona.

PUHEENJOHTAJAN vaihdos olisi nyt totaalisti väärä viesti. Menneisyyden sijasta nyt on katsottava eteenpäin.