Teos kertoo vuoden 1979 jälkeen syntyneestä sukupolvesta, jota kuvataan ainutlaatuiseksi, "nettisukupolveksi" ja suhteiden sukupolveksi. Siinä pohditaan, miten tämä sukupolvi suhtautuu työhön, perheeseen, koulutukseen jne. Mukana on myös luku, jossa käsitellään nettisukupolvea kansalaisena. Aika mielenkiintoisia ajatuksia. Kuvaan ensin kyhyesti nettisukupolvea ja pohdin sitten politiikkaan liittyviä asioita erikseen.
NETTISUKUPOLVEN nuorilla on kahdeksan ominaisuutta: (1) He haluavat vapautta. (2) He haluavat räätälöidä asiat ja esineet omannäköisikseen. (3) He eivät niele asioita annettuina. He ovat kriittisiä. He eivät hyväksy hierarkioita. He haluavat tulla kuulluiksi. (4) Heillä on vahva oikeudentunto. He arvostavat rehellisyyttä, avoimuutta, läpinäkyvyyttä. (5) He haluavat toimia yhdessä toisten nuorten kanssa. (6) He haluavat pitää hauskaa. He eivät halua raataa, ehdä ”paskaduuneja” tai älyllistä sekatyötä. (7) He ovat nopeita ja kärsimättömiä. He eivät jää odottamaan. (8) Heitä kiinnostaa keksiminen ja kokeileminen.
Heillä on erilainen päivärytmi kuin heitä vanhemmilla. He valvovat yöllä. He miksaavat työn ja vapaa-ajan. Heillä on kova usko itseensä. He haluavat saada henkilökohtaista palautetta. He haluavat edetä ja menestyä nopeasti. He haluavat yksilöllisiä kehittymismahdollisuuksia. He ovat älykkäitä ja hallitsevat netin. Se on myös heidän aseensa.
Politiikkaan?
MITÄ näillä ominaisuuksulla varustettu ikäluokka vaatii politiikalta ja poliitikoilta? Uusi sukupolvi haastaa Tapscottin mukaan poliitikot. Vanha (vanhalla tavalla tehty) politiikka ei heitä kiinnosta. Nuoret haluavat osallistua ja vaikuttaa nopeasti ja suoraan. Heillä on hallussaan välineet, joilla voi vaikuttaa globaalisti: He ovat käynnistäneet nettikampanjoita huono-osaisten puolesta tai boikotteja firmoja vastaan, jotka toimivat epäeettisesti. He käyttävät nettiaddresseja. Kansalaisjournalismia. He ajattelevat: ”Jos haluat jotain tehtävän, on sinun tehtävä se itse”.
Tapscottin teos ravistelee myös omia ajatuksia. Kuinka tällainen sukupolvi saadaan mukaan poliittiseen toimintaan? Olisiko meidän
- siirettävä toimintaa sosiaaliseen mediaan? Nuoret eivät jaksa istua tylsissä kokouksissa.
- luotava foorumeita, joissa yhdessä kehitellään uusia ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin (digitaalinen aivoriihi, jossa mukana hallintoa, päättäjiä, kansalaisia)?
- luovuttava jargonista? Puhuttava Suomea? Puhuttava asioista niinkuin ne ovat?
- avattava tiedot kaikkien käyttöön?
- luovuttava yksisuuntaisesta tiedottamisesta? Ei riitä, että saa kommentoida. On otettava tiikerinloikka dialogisutteen. Johdon on jalkauduttava -ainakin nettiin.
- tehtävä nopeita, hauskoja avauksia?
- tuotava politiikkaan huumoria kuolemanvakavuuden tilalle?
- Iloisia tapahtumia
- lisättävä kaikkeen toimintaan nopeutta; mm. poliittisen reagointiin?
- löydettävä "nopean toiminnan" juttuja? Projekteja, joita ei vatvita vuosia?
- luovuttava ajattelusta, että vain johto tietää
- luovuttava hierarkioista?
- järjestettävä ilta ja yötapahtumia?
- mentävä sinne, missä nuoret ovat keskenään?
- kokelitava uusia juttuja, ja annettava nuorten itse keksiä sellaisia?
- kutsuttava nuoria puolueen edustajiksi paneeleihin?
- nuoret mukaan ratkaisemaan tätä(kin) ongelmaa?
- annettava vastuuta nuorille?
Ks. lisää Talcotin teoksesta http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/07/nettisukupolvi-ja-uusi-pedagogiikka.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti