ANALYSEERATAANPA hieman avausta. Tuomas siis ehdotti, että kuntien (siis nimenomaan kuntien) tarjoamiin kesätöihin otettaisiin etusijalle pitkäaikaistyöttömien lapset. Miksi? Kurttila uskoo, että tämä olisi yksi keino vähentää syrjäytymisen periytymistä sukupolvelta toiselle.
Aihe, jota avaus koskee, on todella ajankohtainen. Syrjäytymisteeman on ottanut omakseen myös uusi presidenttimme. Kurttilan mukaan Suomessa on periytyvää syrjäytymistä ja lapsuuden toimeentulo-ongelmilla on yhteys ihmisen myöhempään köyhyyteen. Toimeentulotukea saaneiden perheiden lapsilla on nuorina aikuisina noin kaksinkertainen todennäköisyys tulla toimeentulotuen asiakkaiksi verrattuna muihin samanikäisiin. Kurttila vetoaa mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n selvityksiin.
Haastattelusta löytyy toinenkin perustelu: Huomioon pitäisi Kurttilan mukaan ottaa myös se, että juuri niillä perheillä, joiden vanhemmat eivät ole töissä, työelämän kontaktitkin ovat vähäisempiä. Usein vanhemmat tietävät oman työnsä kautta sellaisia kesätöitä joihin lapsi voisi hakeutua. Nämä kaikki kontaktit puuttuvat juuri pitkäaikaistyöttömien perheistä. Kunnan työpaikkojen suuntaaminen olisi siis reilua.
Ongelma on siis olemassa. Entä ratkaisu? Toimiiko se? Jotta ehdotusta voisi kannattaa, täytyy voida uskoa, että se oikeasti voisi katkaista syrjäytymisen. Esim., että olisi näyttöä siitä, että se on toiminut muualla. Tämä tärkeä argumentti avauksesta puuttuu. Mutta samalla se kertoo, että idea on aivan uusi. Silti jään kaipaamaan näyttöä siitä, että kesätyö katkaisi syrjäytymisen.
Toinen kannatukseen vaikuttava tekijä on se, että ehdotus ylipäätään olisi toteutettavissa. Ensimmäinen kysymys on: Kuinka nämä nuoret tunnistettaisiin? Vanhemmissa nuorissa työttömät nuoret Kurttilan mukaan jo tunnistetaan, mutta myös nuorempien, vielä koulua käyvien tilanne pitäisi huomioida.
Hmm. Kurttila ei näe ongelmaa siinä, että syntyisi rekistereitä periytyvästi syrjäytyvistä perheistä.
– Työnhakuilmoituksessakin voitaisiin hyvin tällainen kirjaus tehdä. Kunta voisi selvittää hakijoiden perhetilanteen ja se otettaisi huomioon päätöksessä.
Hänen mielestään linjaus olisi helposti toteutettavissa niin pienissä kuin suurissakin kunnissa. Se vaatisi yhteistyötä nuorisotoimen kanssa.
Hmm. Minun on pakko kysyä: Saisikohan tuollaisia rekistereitä tehdä? Saisiko nuorisotyöntekijöillä olla tuollaisia tietoja?
Kolmas kannatukseen vaikuttaja tekijä on, se ettei ehdotuksen toteuttamisesta seuraisi epätoivottavia asioita.
Kurttilan esitys vaikuttaisi isän ja äidin samaan tukeen. Tähän Kurttila vastaa:
- Perhettä ei pidä rankaista lapsen kesätyöstä. Kurttilan mielestä on kohtuutonta, että lapsen palkka vaikuttaa vanhempien saamaan toimeentulotukeen. Pitäisi lähteä siitä, että perhettä ei rankaistaisi siitä, että heidän lapsensa saa pientä kesätyöpalkkaa.
Esityksen toteuttaminen edellyttäisi siis muitakin toimia.
Summa Summarum
Kurttila on tehnyt rohkean avauksen. Se on eettisesti upea. Itse näen siinä myös joitain ongelmia. Keskeisin ongelma on, että Kurttila ei osoita, kuinka esityksen toteuttaminen poistaisi periytyvän syrjäytymisen. Muut ongelmat ovat pienempiä, mutta niitä toki on.
Jos hyvin käy, nyt käynnistyy poliittinen keskustelu asiasta. Siihen kuuluu vastaehdotuksia, joissa nostetaan esiin avauksen ongelmia.
Hienoa Tuomas!
