Kiitokset

Kiitokset

torstai 12. heinäkuuta 2012

Case: Poliittinen avaus


TÄMÄN AAMUN Uudessa Suomessa on minusta mainio esimerkki politiikkaan lähtevän kunnallisvaaliehdokkaan avauksesta. SDP:n listoilla Helsingin valtuustoon  pyrkivä Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila sai mediaan läpi ehdotuksensa ”Kuntien kesätyöt annettava työttömien lapsille” Hesarin yleisönosastolla. Uusi Suomi tarttui sitten kirjoitukseen ja teki haastattelun.

ANALYSEERATAANPA  hieman avausta. Tuomas siis ehdotti, että kuntien (siis nimenomaan kuntien) tarjoamiin kesätöihin otettaisiin etusijalle pitkäaikaistyöttömien lapset. Miksi?  Kurttila uskoo, että tämä olisi yksi keino vähentää syrjäytymisen periytymistä sukupolvelta toiselle.

Aihe, jota avaus koskee, on todella ajankohtainen. Syrjäytymisteeman on ottanut omakseen myös uusi presidenttimme. Kurttilan mukaan Suomessa on periytyvää syrjäytymistä ja lapsuuden toimeentulo-ongelmilla on yhteys ihmisen myöhempään köyhyyteen. Toimeentulotukea saaneiden perheiden lapsilla on nuorina aikuisina noin kaksinkertainen todennäköisyys tulla toimeentulotuen asiakkaiksi  verrattuna muihin samanikäisiin. Kurttila vetoaa mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n selvityksiin.

Haastattelusta löytyy  toinenkin perustelu: Huomioon pitäisi Kurttilan mukaan ottaa myös se, että juuri niillä perheillä, joiden vanhemmat eivät ole töissä, työelämän kontaktitkin ovat vähäisempiä. Usein vanhemmat tietävät oman työnsä kautta sellaisia kesätöitä joihin lapsi voisi hakeutua. Nämä kaikki kontaktit puuttuvat juuri pitkäaikaistyöttömien perheistä. Kunnan työpaikkojen suuntaaminen olisi siis reilua.

Ongelma on siis olemassa. Entä ratkaisu? Toimiiko se? Jotta ehdotusta voisi kannattaa, täytyy voida uskoa, että  se oikeasti voisi katkaista syrjäytymisen. Esim., että olisi näyttöä siitä, että se on toiminut muualla. Tämä tärkeä argumentti  avauksesta puuttuu.  Mutta samalla se kertoo, että idea on aivan uusi. Silti jään kaipaamaan näyttöä siitä, että kesätyö katkaisi syrjäytymisen.

Toinen kannatukseen vaikuttava tekijä on se, että ehdotus ylipäätään olisi toteutettavissa. Ensimmäinen kysymys on: Kuinka nämä nuoret tunnistettaisiin? Vanhemmissa nuorissa työttömät nuoret Kurttilan mukaan jo tunnistetaan, mutta myös nuorempien, vielä koulua käyvien tilanne pitäisi huomioida.

Hmm.  Kurttila ei näe  ongelmaa siinä, että syntyisi rekistereitä periytyvästi syrjäytyvistä perheistä.
– Työnhakuilmoituksessakin voitaisiin hyvin tällainen kirjaus tehdä. Kunta voisi selvittää hakijoiden perhetilanteen ja se otettaisi huomioon päätöksessä.

Hänen  mielestään linjaus olisi helposti toteutettavissa niin pienissä kuin suurissakin kunnissa. Se vaatisi yhteistyötä nuorisotoimen kanssa.

Hmm. Minun on pakko kysyä: Saisikohan tuollaisia rekistereitä tehdä? Saisiko nuorisotyöntekijöillä olla tuollaisia tietoja?

Kolmas kannatukseen vaikuttaja tekijä on, se ettei  ehdotuksen toteuttamisesta seuraisi epätoivottavia asioita.

Kurttilan esitys vaikuttaisi isän ja äidin samaan tukeen. Tähän Kurttila vastaa:
- Perhettä ei pidä rankaista lapsen kesätyöstä.  Kurttilan mielestä on kohtuutonta, että lapsen palkka vaikuttaa vanhempien saamaan toimeentulotukeen.  Pitäisi lähteä siitä, että perhettä ei rankaistaisi siitä, että heidän lapsensa saa pientä kesätyöpalkkaa.

Esityksen toteuttaminen edellyttäisi siis muitakin toimia.

Summa Summarum

Kurttila on tehnyt rohkean avauksen. Se on eettisesti upea. Itse näen siinä myös  joitain ongelmia. Keskeisin ongelma on, että  Kurttila ei osoita,  kuinka esityksen toteuttaminen poistaisi  periytyvän syrjäytymisen. Muut ongelmat ovat pienempiä, mutta niitä toki on.

Jos hyvin käy, nyt käynnistyy poliittinen keskustelu asiasta. Siihen kuuluu vastaehdotuksia, joissa nostetaan esiin avauksen ongelmia.

Hienoa Tuomas!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Politiikka-Suomi-sanakirja


MINUA siis kiinnostaa politiikkaa. Stockmannin kirjakaupasta sai noin kolmella eurolla teoksen Lähde, J. (2009). Politiikka – suomi -sanakirja. Helsinki: Paasilinna. Tietysti luin sen heti.

Jussi Lähdes oli mm. presidentti Ahtisaaren kanslian tiedottaja. Nokkela mies. Tämän teoksen 143 sivulla hän avaa politiikan kieltä.  Hmmm. Olisiko edellisen teoksen Juti-Suomi-sanakirja ote vetänyt hyvää ideaa sekametelisopasn suuntaan. Osa sanoista esitellään ihan vakavasti kuten briifaus *  haaste * koepallo - jopa oivaltavasti kuten lapsisotilas * marinointi.  Osaa käsitellään minun makuuni turhan viihteellisesti. Huumoriosastolla on toki paljon hykertäviä oivalluksia, jotka kannattaa kirjasta lukea. Mitä esim. tarkoittavat:  Hanhenmaksasosialisti *  Karvapersedemari  * Punakone * Päivystävä dosentti *Saada käsilaukusta.  Sanastossa on myös turhaa toistoa.

Politiikan kielen, slangin,  tutkiminen on tosi tärkeää. Lähteen pyrkimys on oikea: rohkaista poliitikkoja puhumaan ja valmistelemaa  puheensa. Ajatuksen tulisi olla kirkas ja kielen rikas.   Aihe on tärkeä. Erityisesti poliittisen kielen taitureina nousevat esiin Paavo Lipponen, Timo Soini ja Veikko Vennamo.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tietoa politiikasta: Mitä on julkinen politiikka

PALJON niistä on puhuttu, mutta aikaisemmin en ollut  lukenut yhtään e-kirjaa.
Tänään sitten siirryin nykyaikaan. Lainasin (ilmaiseksi) HelMetistä tietokirjan viikoksi (toinen vaihtoehto oli 1 päivä).  Teoksena oli Harisalo, R., Aarrevaara, T.,  Stenvall, J. &  Virtanen, P. (2007). Julkinen toiminta - julkinen politiikka. Tampere University Press.


IHAN helposti lukeminen ei sujunut.  Sain HelMetistä linkin, ja lukemista varten piti  ladata erillinen Adoben ohjelma. Itse lataus onnistui muutamassa hetkessä. Sitten lukemaan. Tässä kirjaston versiossa sivut eivät käänny niinkuin oletan, että  iPadissa, vaan tekstiä täytyy rullata pieni pätkä kerallaan. Tekstiä ei voi copypastata eikä kirjaa ladata koneelleen. Kankea tekniikka houkuttelee oikaisemaan ja lukemaan kursorisesti. Lukukokemuksesta jäi tekniikan osalta hieman hmmm-olo. Mutta teoksen sisällöstä nautin. Tässä  aakkosjärjestyksessä muutamia ajatuksia , jotka "kolahtivat"



HENKILÖSTÖ
Henkilöstö yksi julkisen politiikan rakennetekijä, sen edellytetään toteuttavan valittua strategiaa. Sen on hyväksyttävä asema demokraattisesti hyväksytyn julkisen politiikan toteuttajana. Henkilöstöltä edellytetään tuloksellisuutta.


JOHTAMINEN
Johtamiseen uskotaan hallinnossa.  Johtajan on saatava työ älyllisesti stimuloivaksi ja henkisesti kasvattavaksi.  Joskus johtajien johdettava määrätietoisesti, joskus annettava tilaa…

JULKISEN HALLINNON KEHITTÄMINEN
Julkisen hallinnon kehittämisessä on oltava tavoite. Tavoite voi olla:
  • sisäisen toimintakyvyn vahvistaminen
  • ulkoisen toimintakyvyn vahvistaminen
Tekijöiden mielestä oleellista on siirtyä tuotantoprosessin hiomisesta vuorovaikutukseen. 

JULKINEN HALLINTO
Julkisen hallinnon tehtävä saada poliittisesti päätetyt asiat tapahtumaan;  vaikuttavasti, tehokkaasti ja inhimillisesti. Nämä asiat koskevat palveluita, tulonsiirtoa ja  sääntelyitä.  Päätökset eivät aina toteudu odotusten mukaisina. Yksi syy on, että hallinto pelaa omia pelejään.


Hallinto on osa poliittista prosessia, jossa poliittisten päättäjien tahto muuttuu konkreettiseksi toiminnaksi. Hallinto toteuttaa päästösten muuntoprosessia.


Julkinen hallinto on valtion ja kunnan hallintoa. Se toimii demokraattisessa valvonnassa.


JULKINEN TOIMINTA eli JULKINEN POLITIIKKA
Julkinen toiminta on kirjassa julkisen politiikan synonyymi.  Julkista toimintaa hoitavat valtio ja kunnat. 
Julkinen toiminta = tehdään päätettyjä asioita, toteutetaan poliittista tahtoa. Sitä ohjaa kulloinkin strategia. Julkisen politiikan stategia on tavoitteet + keinot.  


Järjestelmäteoreettinen kuva julkisesta toiminnasta on looginen ketju (demokratin komentoketju- eivät käytä tätä termiä: Kansalaiset (vaatimukset ja kannatus) >  poliittiset päättäjät (päätös) > hallinto (hallinnolliset prosessit) – tosiasialliset toimijat (eivät käytä tätä termiä: asiat.

Kuva ei ole todellisuudessa näin ihanteellinen. Ketjussa on vääristymiä alusta alkaen. Esim. kansalaisten sijasta vaatimuksia esittävätkin oganisoituneet ryhmät.  

Julkinen toiminta ei myöskään ole aina rationaalia. Päätöksiä voidaan tehdä intuition perusteella. Niissä ei aina tavoitella yleistä etua (kenenkään kädet eivät ole puhtaat- muistan muualta).  

JULKISEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN
Uudessa ajattelussa laatu syntyy asiakkaissa. Palveluita on räätälöitävä – ei enää samanlaista palvelua toiveista riippumatta.  Kaikille samasta,  hyväksytystä vaihtoehdosta on siirryttävä erilaisuuteen monine vaihtoehtoineen. Tämä liittyy verkostomaiseen valtioajatteluun.


KUNTA
Suurimmassa osassa maita on kuntia. Kunta on tärkeä. Se on alueellinen yhteisö.  Kunnallinen itsehallinto edustaa ihmisten itsehallintoa. Kunnissa ihmiset voivat vaikuttaa useammalla tavalla  kuin valtiossa. 


POLITIIKKA
Politiikka on niukkojen hyötyjen jakoa halukkaiden  kesken (David Easton). Politiikka on myös  konfliktien hallintaa.Tekijät yrittävät jäsentää politiikkaa prosessina:
  • Ongelma havaitaan
  • Esitetään vaatimus  (saatava vaikutusvaltaisia tahoja tukemaan)
  • Esitetään vastavaatimus (nyt on konflikti)
  • Kehitellään vaihtoehtoja
  • Ratkaisu hyväksytään
  • Pannaan täytäntöön
POLITIIKKA-ANALYYSI
Politiikka-analyysi on tavoitteiden ja keinojen vaihtoehtojen tunnistamista. Analyysissä ennakoidaan:tunnistetaan signaaleita, ongelmia, pohditaan vaihtoehtoja, arvuutellaan vaikutuksia, arvioidaan seurauksia,  kritisoidaan jne. Siis kootaan tietoa eri lähteistä päättäjille. Aalyytikko voi olla esim. asiakkaan Asian ajaja. Tai ongelman asianajaja. Tai objektiivinen teknikko.


POLITIIKKAPROSESSI
Politiikkaprosessi alkaa poliittisesta päätöksestä ja päättyy konkeettisiin palveluihin, tulonsiirtoihin tai sääntelyyn. Prosessiin kuuluu jonkin julkisen toiminnan alkaminen, toteuttaminen, jatkaminen, muuttaminen ja lopettaminen. Tuossa prosessia  ajatukset muutetaan käytännön toiminnaksi. Kansalaiset ohjaavat prosessia vaatimuksillaan ja kannatuksellaan. Kun ihmiset puhuvat palveluista jne, he puhuvat politiikkaprosessista.


POLIITTINEN PÄÄTÖS
Poliittinen päätös on osa poliittista prosessia.  Julkinen valta (valtio, kunnat) päättää toimia tai olla toimimatta. Tuossa päätöksessä yhdistyvät arvot ja tosiasiat.  Päätöksen tulisi olla  rationaalinen ( tavoite suhteessa keinoihin. Todellisuudessa  polittiinen päätöksenteko on usein inkrementalismista (juopon hortoilua).Myös intuition varassa  tehdään päätöksiä  (ekstrarationalismia).

Päätös ei aina toteudu. Olosuhteet ja mm. hallinnon työtekijöiden toiveet ja vaatimukset vaikuttavat siihen kuinka lupaukset toteutetaan.


PROSESSIAJATTELU
Prosessiajattelu on yksi tapa lähestyä julkista toimintaa.  Prosesseissa panokset muutetaan tuotoksiksi. On olemassa hallinnollisia (mm. johtaminen, valvonta) ja työprosesseja  (ydin- ja tukiprosessit).


Prosessiajattelu korostaa henkilöstön asiantuntijuutta; sen  on osattava itse ratkoa ongelmia ja tehdä päätöksiä Puhutaan prosessin omistajasta.
  
VALTIO
Tekijät kysyvät vaikeita: Toimisiko yhteiskunta ilman valtiota? 
  • Mm. Marx ja anarkistit eivät tarvinneet valtiota. Marx liitti valtion kapitalismiin. 
  • Hegel taas vannoi valtion nimiin: tavoitteena oli eettinen valtio, jossa   yksilöillä on jo yhteinen tahto, ja he alistavat sille omat impulssinsa.  Hyvinvointivaltio jatkaa tätä ideaa.
Mikä tekee valtiosta valtion? Hallitsijako?
  • Valtio on heidän mukaansa varsin tuore insituutio. Kreikassa ei ollut "oikeita" valtiota vaan kaupunkivaltioita.Ensimmäinen oikea valtio  oli 1700-luvulla Yhdysvallat. 
  • Kyse on demokratiasta Demokratia on sitä, että kansantahto toteutuu oleellisessa määrin