ESPOON demarien lehti Espoon Ruusu ilmestyi tänään turvallisesti (lähes) joka kotiin jaettavan Länsiväylä-lehden sisällä sivuilla 11-14. Nostan tähän kaikki lehden jutut myös niiden luettavaksi, joille lehti ei tule. Kokonaisuus oli vallan mainio. Vain ns. apinalaatikko puuttui. Lehden päätoimittajana oli
Timo Rauhanen. Toimituskuntaan kuuluivat mm.
Elina Hatakka,
Martti Hellström ja
Sakari Heiskanen. Mainoksen demarien suvuille hankki
Aarno Turunen. Lehden kustansi Espoon demarien kunnallisjärjestö. Tässä jutut julkaisujärjestyksessä.
Työväenliike täytti Nuuksiossa 110 vuotta
”Lokakuun lopulla alkoi vallankumouksen pasuunat soi- maan, joka tärisytti tätäkin paikkakuntaa. Niin huomas yhdistys, että nytten on noustava ylös!” Näin luki Nuuksion Työväenyhdistyksen vuosikertomuksessa vuodelta 1905. Tärkeän Forssan kokouksen innoitta- mana vuonna 1903 perustettu, Espoon vanhin jatkuvasti toiminut työväenyhdistys vietti 26. lokakuuta 110-vuotis- juhliaan. Juhlapuhujaksi yhdistys oli saanut ulkoministe- ri
Erkki Tuomiojan.
Forssan kokous ja sen merkittävät päätökset vilahtivat myös Tuomiojan puheessa. Vaikka moni tuon kokouksen asettamista tavoitteista onkin jo toteutettu, vaatii yhteiskunnassa nykyisin kasvava eriarvoisuus nyt samaa huomiota kuin luokkayhteiskunta yli 100 vuotta sitten.
– Luokkayhteiskunta on hiipimässä takaisin, sanoi Tuomioja, samoin köyhyysaste on kasvanut.
Nuuksion työväenyhdistyksen puheenjohtaja
Timo Rauhanen kertoi yhdistyksen värikkäästä historiasta, jota valaisivat myös yhdistyksen komeat liput sekä Nuuksio-seuran Honkamajan juhlasaliin koottu vanhojen kirjojen, laulukirjojen, esitteiden ja oman lehden kokoelma.
Puhetta työväenliikkeen tilasta ennen ja nyt
Perinteisen torvisoiton sijaan juhlaveiraat Nuuksion Honkamajalla virittyivät juhlatunnelmaan veljes- ten
Jukka ja
Lauri Ylisen viulun ja sellon reippaiden sävelten myötä. Nuuksion työväenyhdistyksen pu- heenjohtaja Timo Rauhasen kelpasi kertoa 110-vuotisjuhlassa yhdistyksen historiasta, niin monta mielenkiintoista vaihetta siihen on mahtunut.
Oma työväentalo valmistui yhdistykselle syksyllä 1917. Siihen tontti saatiin ilmeisesti Histan kartanol- ta lahjaksi. Nuuksiolaisten nousu kunnalliseen päätöksentekoon alkoi jo ennen sotia, kun ruotsinkielentaitoinen Arttur Lindström nousi kunnanvaltuutetuksi ja lautakuntien jäseneksi.
Lapuanliikkeen aika, maailmanlaajuinen lama, sotavuodet ja Turuntien rakentaminen jättivät jälkensä yhdistyksen historiaan.
Puoluehajaannuksen kiihkeinä vuosina 50-luvulla johtokuntiakin oli kaksi. Työväentalo rapistui ja myytiin, mutta onneksi Nuuksion nuorisoseuran jo 30-luvulla rakennuttama Honkamaja oli olemassa. Tänään komea hirsirakennus kuuluu Nuuksio-seuralle, jonka puheenjohtaja
Hannele Kerola pitikin tilaisuuden tervetuliaispuheen.
– Tänään Nuuksion Työväenyhdistys on itsenäinen ja vireä vanhus, sanoi Timo Rauhanen puheessaan. Hän iloitsi myös siitä, että jäsenmäärä on nyt kasvussa ja että yhdistyksellä on luottamustehtäviä kaupungin hallintoelimissä.
- Minkälaista vallankumousta tarvitaan tänä lokakuun päivänä, jotta me demarit noustaan ylös? Kuten vuoden 1905 vuosikertomuksessa todettiin.
Juhlapuhuja, ulkoministeri Erkki Tuomiojakin mietti samaa asiaa. Hän arveli äänestäjäkadon johtuvan siitä, että vasemmistopuolueiden koetaan luopuneen työväenpuolueen roolistaan ja siirtyneen herrojen joukkoon.
– SDP:n ongelma ei enää pitkään aikaan ole ollut hyvien tavoitteiden ja niistä kertovien ohjelmien puute, vaan uskottavuutemme tilanteessa, jossa kaikki puolueet nykyisin puhuvat ja tarjoavat samoja asioita: hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista ja vahvistamista, vastuullista talouspolitiikkaa, turvallisuutta ja työllisyyttä.
Demarit kannattavat itsenäistä Espoota
Hallitus on huolissaan kuntien kyvystä selvitä vastuistaan, ja siksi se haluaa uudistaa kuntarakennetta. Pääkaupunkiseutuun tai laajemmin Helsingin seutuun kuuluu laskutavasta riippuen 4 – 16 kuntaa. Kaikkien kuntien hartiat eivät ole riittävän vahvoja. Espoolla ei ole tätä ongelmaa. Demarit kannattavatkin itsenäistä Espoota. Pakkoliitoksia vastustetaan jyrkästi.
– On tärkeää, että kunnilta kysytään näkemyksiä ja että ne huomioidaan lopullisia ratkaisuja tehtäessä, Espoon valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Sistonen painottaa. Sistosen kanta kuntaselvityksiin on myönteisempi.
– Ne on tehtävä, Sistonen linjaa. Olemme käynnistäneet viime syyskuussa kuntarakennelain edel- lyttämän selvitystyön Kauniaisen, Kirkkonummen ja Vihdin kanssa.
Valtion käynnistämälle erityiselle kuntajakoselvitykselle Sistonen puistaa päätään. Siinä tarkastellaan kuntaliitosvaihtoehtoja Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Keravan, Vantaan, Kirkkonummen, Sipoon, Tuusulan ja ehkä myös Vihdin kanssa.
– On surullista, että mikään kunta ei halua tehdä selvitystä Helsingin ja Vantaan kanssa, mutta siihen on syynsä. Helsinki haluaa kaikki kunnat yhteen. Kukaan ei halua kuormakseen Vantaan velkoja, Sistonen muistuttaa. Kunnilla on tässä taloustilanteessa niin paljon töitä, että kannattaisi harkita, kuinka paljon energiaa näihin päällekkäisiin selvityksiin on kohtuullista kunnilta vaatia.
Toinen yhteistyön tehostamisen keino on metropolihallinto. Demarit kannattavat vaaleilla valittavaa, merkittävää valtaa käyttävää metropolihallintoa, jo- hon yhdistettäisiin mm. nyt hyvin toimivat HSL ja HSY.
Martti Hellström
kaupunginvaltuutettu
Parannusta lasten mielenterveyspalveluihin
Lastenpsykiatrian uuden avohoitoyksikön toiminta pääsee marraskuussa kunnolla käyntiin. Yksikkö si- jaitsee Olarissa Länsiväylän varrella ja se palvelee alle 13-vuotiaita lapsia, heidän perheitään ja lähiver- kostoaan. Espoolaiset tulevat siten saamaan aikaisempaa paremmin ja oikea-aikaisesti apua lasten mielenterveysongelmissa ja perhekriiseissään.
Johanna Värmälä
kaupunginvaltuutettu sosiaali- ja terveyslautakunnan pj.
Riittääkö veroäyrin korotus?
Nuorallatanssia
vai vastuullisuutta?
Espoon talous on tiukalla, kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on antanut vuoden 2014 talousarvioeh- dotuksensa sekä vuosien 2014-2018 taloussuunnitelmaehdotuksensa. Ta- lousarvio pohjautuu palvelutason ylläpitämiseen ja riittävien investointien rahoittamiseen. Tärkeätä onkin toiminnan turvaa- minen kaikilla toimialoilla. Vastuullisuutta osoittaa ehdotettu puolen veroäyrin korotus kunnallisveroon. Vielä tämänkin jälkeen Espoon veroäyri on alhaisempi kuin muiden suurten pääkaupunkiseudun kuntien – Vantaan ja Helsingin. Kysymys tietenkin on, riittääkö korotus lakisääteisten toimintojen kustannuspaineen alla vai seuraako siitä vaativaa nuorallatanssia. Sitä seuraa väistämättä, jos kokoomus onnistuu korotuseh- dotuksen tyrmäämään. Terveyttä osoittaa myös henkilöstöstä kiinni pitäminen – kaupunki kasvaa 4000 asukkaalla vuodessa ja kaupunki-infran rakentaminen sekä palveluiden tuottaminen kasvavalle väestölle merkitsee nykyiselläkin henkilöstömäärällä tuottavuuden merkittävää lisäystä. Tähän tähtäävät toimet ovat mukana nyt saadussa talousarvioesityksessä.
Kaupungin talous kasvaa haluttiin tai ei. Espoo on elänyt osin pitkään velaksi – kiinteistöjen hoito ja kunnosta huolehtiminen on ollut haasteellista ja korjausvelkaa on muodostunut useita satoja miljoonia euroja. Esitimme viime vuonna lisäpanostusta saneerauksiin, muut eivät näin halunneet ja siksi jäimme talousarviosovusta pois. Nyt ongelmien eskaloiduttua kaikki poliittiset ryhmät tuntuvat olevan mukana talkoissa. Kunnostus- ja saneerausohjelma onkin esityksessä kasvanut, mutta ei ole vielä riittävä.
Nykyisen saneerausohjelman lisäksi on uusia selvityskohteita, joista saattaa tulla kiireellisiä. Myös kasvava väistötilan tarve ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat nousussa. Näihin tulee talousarvio- neuvotteluissa löytää riittävä rahoitus.
Tasapainoilua vaaditaan myös sosiaali- ja terveyspuolelle, jonne on tulossa lisävelvoitteita. Vanhus- palvelulaki ja yleisen taloudellisen tilanteen aiheuttama kasvava lakisääteinen toimeentulotuki on hoidettava. Opetuspuolelle ehdotettu tuntikehyksen pienentäminen neljällä prosentilla merkitsee kasvavia luokkakokoja jne.
Nyt on kysymys arvoista. Poliittisten irtopisteiden kerääjät, jotka vaativat veroprosentin pitämistä entisellään ja ehdottavat YT-neuvotteluiden aloittamista, listatkaa ja kertokaa ne työntekijätahot, joista vähennys tehtäisiin ja listatkaa ne toiminnot, joita kaupunki ei tarvitse. Sosialidemokraatit tuntevat vastuun ja ovat kehittämässä Espoota tasapainoiseksi terveellisen ympäristön ja toiminnan kaupungiksi tänään ja huomenna.
Jukka Vilske
Espoon sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Viherlaakson koululaiset
Lokakuun ensimmäisenä päivänä Viherlaakson koulun ja lukion käytävillä on pinoittain muuttolaatikoita. Vuorossa on lukion viimeisten luokkien lähtö epäterveellisiksi todetuista tiloista. Vahtimestari Timo Karlsson odottaa pulpettien pesijöitä. Koulu sai elokuussa Espoon seudun ympäristöterveysviranomaisilta tiedon, että koulutilat saattavat aiheuttaa terveyshaittoja homeen ja huonon sisäilmatilanteen vuoksi. Lukion rehtorin Jussi Rekilän ääni on karhea ja särisevä, se on tulosta vuo- sien altistumisesta homeitiöille. Ja hänellä on ennennäkemätön kiire.
– Lukujärjestys tässä pitää saada syntymään. Toisen jakson ajaksi lukiolaiset jakaantuvat seitsemään
eri opetuspisteeseen, vain abiturientit ja toisluokkalaiset ovat yhdessä Kilossa Kutojantiellä, sanoo Rekilä. Heitä on yhteensä 247 oppilasta.
Loput 114 Viherlaakson lukiolaista on ripoteltu eri puolille kaupunkia. Ja koulun omat opettajat surffaa- vat koululta toiselle oppilaitaan opettamassa. Marraskuun lopulla on edessä uusi muuttorumba, kun seuraavan opintojakson alkaessa kaikki viheriläiset muuttavat Kutojantielle ”omaan ” lukioonsa.
– Tämä kaikki on seurausta siitä, että meidän vuosikausia jatkuneisiin valituksiin ei ole puututtu. Mi- nullakaan ei ole enää hajuaistia ja olen melkein kahden viikon välein kipeänä, Päivi Tarkkonen kertoo.
Viherlaakson koulussa ja lukiossa on yhteensä noin 700 oppilasta ja ennen lu- kion muuttoa hajautettiin myös yläkoulun oppilaat Espoon eri kouluihin.
Elina Hatakka
Espoon koulujekorjausten Korjauslistalla 30 koulua
Sisäilmaongelmat aiheuttavat Suomessa 450 miljoonan euron vuotuiset kustannukset terveyshaittoina. Espoossa kymmenet koulut ovat remontissa tai odottavat sitä. Sadat lapset käyvät koulua muualla kuin omissa kouluissaan. Pahimmillaan tilanne on kärjistynyt koululakoiksi. Aurora, Tapiola, Päivänkehrä, Viherlaakso, Leppä-vaara, Veräjäpelto, Perkkaa, Karhusuo, Tuomarila, Kirsti, Meri-Matti, Smedsby, Haukilahti, Laajalahti, Maininki... Lähivuosina korjattavien koulujen lista on yhtä pitkä.
Suhtautuminen homeongelmaan on viime vuosina muuttunut. Espoossakin on viime vuosina alettu ottaa enemmän huomioon oireenmukainen määrittely: jos ihmiset oireilevat, on uskottava että ongelmia on, riippumatta mittarilukemista.
Opetustoimi ja Tilakeskus, hallinnon eri johtoelimet ja lautakunnat ovat tehneet hiki hatussa töitä löy- tääkseen ratkaisuja, ja onnistuneet siellä, epäonnistuneet täällä. Korjausrakentamisessa käytetty tie- tomäärä on lisääntynyt. Silti kiinteistöjen hoitaminen ja korjaaminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikea- ta, kuten nähtiin Viherlaakson koulussa, joka korjausten jälkeen joutui saman tien uudelleen väistöön, ja Kirstin koulussa, jota vielä kolmisen vuotta sitten tarjottiin Tapiolan yläkoulun väistötiloiksi. Puhumattakaan Tapiolan Opintien koulusta.
Valvontaa lisättävä
Viime vuonna Espoon SDP:n valtuustoryhmä esitti kaupungin budjettiin lisämäärärahaa koulujen nopeampaan kunnostamiseen, turhaan. Onkin hyvä, että tänä vuonna poliittiset ryhmät ovat yksimielisiä korjausaikataulujen nopeuttamisesta ja tilakeskus tulee noudattamaan nopeutettua aikataulua.
Jos Espoon hallinnon toimintakyky ei riitä, sen on perustettava poikkihallinnollinen elin, joka valvoo, että remontit tehdään oikein, että rakennusten kuntoa seurataan, ja että vuosikorjaukset ja remontit teh- dään ajoissa. Sekä poliittisen että virkamieshallinnon asenteiden on muututtava: vaikka jokainen remontti maksaa, ei pidä yrittää vetkutella vuosikausia muka kustannusten säästämiseksi.
Innovatiivisuus on Espoon suurin valtti. Espoossa on homeongelma ja tahoja jotka voivat keksiä siihen koko Suomen etuja ajavia ratkaisuja: parempaa mittaamista, korjausrakentamista, uuden sukupolven siirrettäviä väistötiloja.
Luova Espoo voi olla edelläkävijä myös sisäilman parantamisessa.
Sakari Heiskanen
Tapiolan sosialidemokraattien puheenjohtaja
Kaavoitettujen tonttien puute hidastaa vuokra-asuntotuotantoa
Espoon Asunnot oy aloittaa tänä vuonna 198 asunnon rakentamisen. Ensi vuonna aloituskelpoisia kohteita on viisi, joissa on yhteensä 382 asuntoa. Näyttää siis siltä, että Espoon asettama 300 asu non vuositavoite on keskimäärin toteutumassa.
Hallituksen päättämät vuokra-asuntotuotannon tuet eli 10 000 euron käynnistysavustus sekä yhden prosentin omavastuukorko tuovat selvää helpotusta myös Espoon Asunnoille. Pääkaupunkiseudun 500 asunnonkiintiö on kuitenkin vaarassa jäädä toteutumatta muiden rakennuttajien suosiessa vapaarahoitteista rakentamista. Espoon Asunnoilla olisi valmius rakentaa koko kiintiö, mikäli Espoo osoittaa tähän tarvittavat tontit. Kaavoitusta on siis tehostettava edelleen ja kaavojen on mahdollistet-
tava kohtuuhintainen ja tehokas rakentaminen.
Espoon Asuntojen kohteista pääosan vuokria korotetaan ensi vuonna 3,26 prosenttia, jolloin uudeksi keskimääräiseksi kokonaisvuokraksi muodostuu 11,30 euroa neliöltä. Asumisen rahoitus- ja kehit- tämiskeskus (Ara) jaHSY neuvottelevat vuosittain ara-tuotannossa hyväksytyt tonttihinnat. Kaupunki vuokraa tontit Espoon Asunnoille ara-hinnasta lasketusta 4 prosentin vuosivuokrasta. Vuokra sidotaan indeksiin.
Espoossa valmisteilla oleva asunto-ohjema tavoittelee ara-tuotannon sijoittumista tasaisesti eri alueille. Tämä on kannatettava tavoite ja sen tulee koskea myös Espoon Asuntojen tuotantoa.
Timo Rauhanen
Espoon Asunnot oy hallituksen jäsen
Historia opettaa
Minkälaisessa yhteiskunnassa Sinä haluaisit asua? Tällainen kysymys esitettiin kahdeksasluokkalai- sen poikani historian tunnilla. Käsittelyssä oli Eurooppa ja Yhdysvallat New Yorkin pörssiromahdusta ennen ja sen jälkeen.
Ennen Wall Streetin mustaa torstaita elettiin iloista 20-lukua. Talouden nousu näytti loputtomalta. Ihmiset ja yritykset kasvattivat velkaansa kuin vailla huomispäivää. Ja sitten se huominen tuli maailmanlaajuisine seurauksineen. Laaja lamatsunami pyyhki yli länsimaisen maailman. Omaisuutensa ja työnsä menettäneet ihmiset menettivät myös toivon hyvästä huomisesta.
Yhdysvalloissa presidentiksi valittiin F.D. Roosevelt, joka oli kunnon sosiaalidemokraatti. Hän lupasi elvyttää ja rakentaa. New Deal lunasti odotuksensa ja nosti Yhdysvallat lamasta. Euroopassa ei käynyt yhtä hyvin. Työttömyys ja epätoivo sai ihmiset hakemaan turvaa poliittisista ääriliikkeistä. Fasismi, kansallissosialismi ja kommunismi jyräsivät alleen demokratian, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden. Eurooppalaisten diktaattorien poliittinen retoriikka vetosi kansaan samalla tavalla kuin tämänkin ajan populistien. Ja kun tiedotusvälineetkin olivat vallan omia, totalitaarisen yhteiskunnan kuva saatiin näyttämään kerrassaan loistokkaalta. Ainakin hetkeksi.
Miksi halusin kirjoittaa tästä taakse jääneestä ajasta? Siksi, että historiaa on hyvä muistaa, jotta se mikä ajan hautaan on jäänyt, siellä myös pysyisi. Ääriliikkeet ovat kautta Euroopan nostaneet taas rumaa päätään. Elämme aikaa, jolloin uutiset irtisanomisista ja hyvinvointivaltion peruspalveluiden alasajosta ovat jokapäiväisiä. Ajan epävarmuus ja pettymys valtaa pitäviä poliitikkoja kohtaan on luonut jälleen otollisen maaperän populismille ja muukalaisvihamielisyydelle. Asenteiden koveneminen käy selvästi ilmi erilaisista kyselyistä.
Helppoja ratkaisuja vallalla oleviin globaaleihin talousongelmiin ei kuitenkaan ole, vaikka populis- tit niitä tarjoavat. Ei ero Euroopan Unionista tai irtaantuminen yhteisestä valuutasta ole mikään ratkaisu, jolla Suomi saadaan nousuun. Ei sodan kauhuja pakenevien pakolaislasten ja perheiden auttamatta jättäminen ole mikään lamalääke. Mutta yhteiskunnan tukipilareista huolen pitäminen, se on. Historia opettaa, kun vain viitsii sen oppia kuunnella. Yhdysvallat nousi aikoinaan laman kurimuksesta koska Roosevelt päätti jakaa kansalle kortit, joilla suotiin mahdollisuuksien tasa-arvo. Sitä samaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, uurastuksen palkitsemista ja tulevaisuuden rakentamista me demarit toimillamme viemme eteenpäin päivittäisessä politiikan teossamme.
Vaikeista ajoista huolimatta Suomi on saanut vanhuspalvelulain, nuorisotakuun, ja elvytyskin tuottaa tuloksia näkyvin merkein, kun vaikkapa uusia asuntoja rakennetaan pääkaupunkiseudulla vinhaan tahtiin. Aivan äskettäin tehtiin hallituksessa demareiden vaatimuksesta päätös, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan paremman yhdistämisen. Lastensuojelunkin uudistaminen on vihdoin lähtenyt eteenpäin.
Vaikeina aikoina helppojen ratkaisujen tarjoajia löytyy riittämiin. Mutta vaikeisiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan ole-maan.
Maria Guzenina- Richardson
kansanedustaja kaupunginvaltuutettu.
Espoon keskus ei voi hyvin
Espoon väkiluku kasvaa ja väestö ikääntyy. Tarvitaan päiväkoteja, kouluja ja vanhusten palveluja. Koska menot kasvavat nopeammin kuin tulot, talous ei ole tasapainossa. Alueellisiin hyvinvointieroihin ei ole puututtu hyvinä aikoina, saati sitten nyt kun taloustilanne on heikko.
Espoolaisten hyvinvoinnin tila 2013 -selvityksen mukaan Espoon viiden kaupunkikeskuksen välillä on eroja. Hyvinvoinnin ääripäitä ovat Tapiola ja Espoon keskus.Tapiolalaiset ovat hyvätuloisia ja jaksavat pitkään työelämässä. He kärsivät harvemmin sairauksista ja päihdeongelmista. Rahat riittävät terveydenhoitoon ja harrastuksiin. Elämän laatu on hyvä ja asukkaat osallistuvat aktiivisesti, palveluihin ollaan tyytyväisiä.
Espoon keskuksen asukkailla sitä vastoin on taloudellisia ongelmia. Arkielämää vaikeuttavat lomautukset, sairaudet ja päihteet, jopa ruuan puute. Joudutaan tinkimään harrastuksista, lääkkeistä ja muusta terveydenhoidosta. Alue ei tunnu turvalliselta eikä asioihin pystytä vaikuttamaan. Eriarvoisuutta voisi vähentää, jos kaikilta suuralueilta valittaisiin tietty kiintiö valtuutettuja. Tällä hetkellä Espoon 75 valtuutetusta vain 16 on kotoisin Vanhan- ja Pohjois-Espoon alueilta. Lisäksi kuntavaalien äänestysaktiivisuus on korkein Tapiolan alueella ja alhaisin Espoon keskuksessa.
Espoon keskuksen kaupunkikuva on tyly. Se ei houkuttele rakentajia eikä omistusasujia. Lisäksi ko- mea kaupungintalo halutaan purkaa ja kaunis kirkon alue jää syrjään. Kaupallisia palvelujakin ollaan siirtämässä Lommilaan. Muita kaupunkikeskuksia, Leppävaaraa ja metronvartta rakennetaansamaan aikaan vauhdilla entistä paremmiksi. Espoon kuntapäättäjät vastaavat siitä, että eriytymisen merkit huomataanja syihin puututaan. Espoon keskuksen vetovoimaisuutta täytyy lisätä. Hajanaisten hankkeiden sijaan tarvitaan vihdoinkin kokonaissuunnitelma ja sen vaatimat määrärahat. Ensi vuoden talousarvioesityksessä tähän ei ole varauduttu. Vaikka Espoon talous on tiukoilla, asukkaita on koh- deltava tasa-arvoisesti. Espoon keskuksen kehittäminen on koko kaupungin etu.
Hannele Kerola
kaupunginhallituksen jäsen varavaltuutettu Nuuksio-Nupuri
Mankin seisake on säilytettävä
Puhutaan, että joukkoliikenteen tulevaisuus kulkee raiteilla. Suur-Kauklahden alue kuuluu Espoon nopeimmin kasvaviin keskittymiin. Alueellinen kehitys edellyttää myös joukkoliikenteen kehitystä. Tästä huolimatta tärkeitä rakenteita puretaan säästöjen toivossa.
Mankin seisake jää seisomaan autiona ja samalla uusiin raiteisiin pumpataan satoja miljoonia euroja. Ympäristöystävällinen ja kustannustehokas ratkaisu olisi kehittää olemassa olevia rakenteita, eikä korvata niitä vaihtoehtoratkaisuilla. Mankin seisake vaatii arvoisensa aseman joukkoliikenteessä. Etenkin kun sen ympärille rakennetaan ko ko ajan uutta asutusta. Sano ei Mankin seisakkeen lakkauttamiselle!
Roope Nyqvist,
Kaukalahden Nuoret Kotkat
Ikääntyneille arvostusta ja apua elämänlaadun parantamiseksi
Suomi sijoittuu eläkeläisten asemaa koskeneessa vanhusten hyvinvointi- indeksillä tehdyssä vertailututkimuksessa sijalle 15. Suomen sijoitusta heikentää erityisesti eläkkeiden pienuus ja julkisten terveyspalvelujen vaikea saatavuus.
Myös Espoossa eläke on monilla niin pieni, että toimeentulovaikeudet ovat jokapäiväisiä asumiskustannuksiltaan ja yleiseltä hintatasoltaan kalliissa Espoossa. Myös terveyspalvelujen saanti on vaikeaa ja hidasta eikä vanhuksille suunnattuja terveystarkastuksia hoitotarpeen varhaisesi havaitsemiseksi toteuteta yleisesti lainkaan. Terveyspalvelujen saanti pitäisikin olla kaikille tuloista riip- pumatonta yhdenvertaista palvelua.Terveysasemalla ja lääkärillä käynnistä ei pitäisi periä maksua myöskään Espoossa.
Espoolaisten 65 - 110 vuoden ikäisten henkilöiden määrä kasvaa vuosittain yli 2000:lla henkilöllä. Vuonna 2015 tässä ikäryhmässä on jo noin 36 000 Espoon asukasta. Espoolaisten ikääntyneiden määrän nopea kasvu on haaste päättäjille. Vanhusten kotona asumista tulee ja kannattaa Espoon tukea kaikin keinoin.
Veikko Simpanen
kaupunginvaltuutettu
Tunnelisuunnitelmat jäihin
Keilaniemeen on kaavailtu hyvässä uskossa tornitaloja ja tunneleita. Niinpä valtuusto on päättänyt toukokuussa luopua tavoittelemasta Kehä I:lle, maantielle, sille kuuluvaa valtion osallistumista ko. hankkeeseen siinä uskossa, että "Kehä I:n parantamisesta aiheutuvat kustannukset voidaan kattaa tontinmyyntituloilla kokonaisuudessaan tinkimättä asemakaavassa ja muissa suunnitelmissa esitetyistä laatutavoitteista".
Kysyttäessä asiaa valtuuston kokouksessa kesäkuussa kaupungin maankäytön johdon taholla näytettiin vielä uskottavan asiaan. Mutta jo lokakuun alussa sama johto ilmoitti Helsingin Sa- nomissa, että Keilaniemen tunneli(kansi)-hankkeen kustannusarviot ovat jo 200 miljoonaa euroa ja kun asunnonrakentajia on vaikea saada sitoutumaan hankkeeseen. Haluttiin, että kaupunki ottaisi ra- hoitusriskin vastoin aikaisempia päätöksiä.
Kuinka vapaasti voidaan poiketa valtuuston päätöksistä Espoossa? Voiko virkamiesjohto tehdä uh- karohkeita ja tyhmiä aloitteita omaan lukuunsa ylintä päätöselintä kuuntelematta? Nyt on oikea aika panna Keilaniemen tunneli(kansi)-suunnittelu jäihin odottamaan aikaa, jolloin liikennetilanne Kehä I:llä vaatii parannuksia. Turhaan suunnitteluun kuluu veronmaksajien varoja aikana, jolloin
kaupungin talous on kiristymässä joka ikinen päivä. Julkisuuteen ovat tulleet myös Matinkylän
tunneli(kansi)-suunnitelmat. Siellä on vielä suurempi riskin vaara, koskapa Matinkylässä pitäisi rakentaa uutta kaupunkia maantien päälle betonikannelle.
Kun Matinkylässä tarvitaan lähinnä metroon sujuva liityntäliikenne. Olisikin tehtävä kaikki voitava Ison Omenan itäramppien aikaansaamiseksi. Espoossa tarvittaisiin järkevää johtoa kaupunkisuunnittelussa, eikä vain kiinteistönjalostamisen päiväunia?
Martti Tieaho
HSL:n hallituksen jäsen, varavaltuutettu, Espoolahti
