Mitä TeT Tapio Toivanen kirjoittaa Martista

Tapio Toivasen kuva on lainattu Helsingin yliopiston
sivuilta.

MISTÄ näitä refereitä tippuu? Vuorossa ovat yliopistolehtori, teatteritaiteen tohtori  Tapio Toivasen rivit.  Tapio on valtakunnan tason draamakasvatuksen isoja nimiä.  Opin tuntemaan Tapion 1980-luvun puolivälissä, kun toimimme molemmat harjoittelukoululla Helsingissä. Yhteistyömme ja ystävyytemme on jatkunut yli neljännesvuosisadan. Se on tuottanut paitsi hyvää mieltä myös yhä käyttökelpoisia opetusmateriaaleja.  Lisää tietoja Tapiosta löytyy mm. tästä linkistä.

Mitä Tapio kirjoitti?

"Martti on innovoiva, innostava ja aikaansaava. Ei vain puheissaan vaan teoissaan. Kahdenkymmenen viiden vuoden tuntemisella voin sanoa, että Martti on mies ja ystävä, johon voi luottaa.

Tapio Toivanen"

Vaaliteltalla Tapiolassa

Kuvassa ehdokkaista lisäkseni mm. Hannu Sutio,  Juha Vilske, Leena
Luhtanen, Maria Guzenina-Richardson ja Johanna Värmälä.

TÄNÄÄN lauantaina vaalikalenteriin oli merkitty varaus Tapiolan demarien tapahtumalle.

Paikalla oli väkeä useita kymmeniä, eikä vain pelkkiä ehdokkaita:-) Mutta onneksi heitäkin (po. meitäkin) oli. Ohikulkijoille oli tarjolla kuumaa grillimakkaraa ja espoolaisehdokkaiden pikkupuheita.

Tapahtuman juontajana ja kellottajana oli  Tapiolan demarien puheenjohtaja Pekka Vaara.
Trubaduuri Seppo Lammilla on kerta kaikkiaan upeaa ääni, ja juuri tämäntyyppiseen tilaisuuteen sopiva ohjelmisto.

Ehdoton päätähti oli peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson. Hän piti innostavan ja uskoa valavan puheen.
- Puhumme liikaa ongelmista. Meidän demarien pitää nostaa esiin asioita, joita olemme saaneet aikaan, ministeri yllytti. Hän listasi  sellaisia ihmisten arkea helpottavia, konkreetteja asioita, joita demarit olivat jo vuodessa saaneet hallituksessa läpi. Peruspäivärahaa  on korotettu 120 eurolla. Työttömyysturvaan ei pian vaikuta vähentävästi puolison tulot. Pätkätyö ei pudota kuuden ensimmäisen kuukauden aikana asumistukea. Oppilashuollon kehittämiseen on varattu lisää rahaa jne.  Ja hallituskautta  on vielä kolme jäljellä.
- Juna ei pysähdy, hän vakuutti.

EHDOKKAITA  oli paikalla tosi paljon - kaikkia en ehtinyt edes kätellä. Näin omin silmin (edellä jo mainittujen lisäksi)  mm. Antti Aarnion, Minna Eväsojan, Sakari Heiskasen, Nasu Kuuvalon, Jukka Lahden, Jaakko Maurialan, Ari Paukun, Tarja Tallqvistin, Martti Tieahon ja  Merja Vuoren.

Mikrofoniin tarttuneet  vaaliehdokkaat nostivat  esiin  monia edessä olevia tärkeitä, ratkaistava asioita. Näitä ovat mm. lasten ja vanhusten palvelut, kohtuuhintaiset asunnot, metron jatkaminen Kivenlahteen jopa Kirkkonummelle saakka , peruskoulun eriarvoistumisen pysäyttäminen, koulupsykologipalveluiden kehittäminen ja  ilman laadusta huolehtiminen.

Kiitos järjestäjille hyvästä syystä piipahtaa Tapiolassa.

Olisiko vaali-ilmoitus tällainen? Versio 2

Martti Hellström ehdokas nro 609

Mitä opetusneuvos Jukka Kuittinen kirjoitti Martista

LISÄÄ refereitä. Vuorossa ovat opeusneuvos, rehtori  Jukka Kuittisen  rivit.  Jukka on Suomen rehtorit ry:n varapuheenjohtaja ja kansaimvälisesti otteestaan sekä mediakasvatuksesta kuuluisan Saarnilaakson koulun rehtori. Olen oppinut tuntemaan Jukkaa ennen muuta EKOAY:N rehtorijaostossa jossa olemme molemmat toimineet vuosikausia.

Mitä Jukka  kirjoitti?

Tunnen Martti Hellströmin taitavavana,  tarmokkaana ja kutsumuksellisena opetus- ja kasvatusalan olympiatasoisena moniottelijana, jonka kyvyille olisi käyttöä minkä tahansa puolueen kuntapolitiikassa.

Jukka Kuittinen
opetusneuvos, Helsinki

Opetusministeri Jukka Gustafsson vieraili Espoossa

SANKKA joukko  koulutuspolitiikan ystäviä oli koolla tänään tiistaina Espoon valtuustotalolla. "Stagella" oli opetusministeri Jukka Gustafsson, tapahtuman puheenjohtajana Jukka Vilske ja  minä Hellströmin Martti. Salissa kokeneita vaikuttajia: mm. Leena Luhtanen, Jaakko Mauriala, T Hannu Suntio.... Sekä nuorempaa polvea mm. Tipsu Sollasvaara,  Antti Aarnio, Wihuri....Kunnallisvaaliehdokkaitten lisäksi ihan  "oikeitakin ihmisiä".

Espoon demarien kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jukka Vilske avasi tilaisuuden toivottamalla ministerin ja meidät kaikki muutkin tervetulleiksi. Koulutus on SDP:lle tärkeä asia:
- Opetusta ei saa tappaa, Jukka nostatti tunnelmaa.

OPETUSMINISTERI Jukka Gustafsson on innostava esiintyjä. Hän on arvojohtaja  ja  samalla nöyrä, herkkä kuuntelija. Ministerille oli varattu aikaa 15 minuuttia, ja hän ehti siinä ajassa avata kuulijoille tärkeimmät, ajankohtaiset koulutuspoliittiset teemat.

Peruskoulusta

Peruskoulun, joka on tänään 40-vuotias,  isänä pidetään R.H.Oittista, viisinkertaista opetusministeriä. Hän  esitteli vuonna 1949 SDP:n sisällä ideansa uudesta koulutusjärjestelmästä. Tuon uuden koulun tuli edistää sosiaalisuutta. Keinovalikkoon kuului oppilaiden itsehallintoa, ryhmäopiskelua, keskikoulua vastaava oppimäärä.
- Upeita unelmia,  Gustafsson  kuvasi. Ja kuinka pitkän aikaa  yhteiskunnallisen vaikuttaminen viekään? Peruskoulu oli totta vasta vuonna 1972.
- On tärkeää muistaa, että peruskoulu oli nimenomaan vasemmiston ja keskustan hanke.  Kokoomus vastusti sitä pitkään tasapäistävänä, Jukka totesi.

Tänään meillä on kansallinen koulutuspolitiikka, jota muut maat kadehtivat. Ja samanlaista ei ole meilläkään saatu esim. terveyspolitiikkaan.
- Meillä on vain 80 yksityiskoulua, ja ne  kivalla tavalla täydentävät järjestelmäämme. Emme ole päästäneet markkinoita kouluun, ministeri totesi.

Keskimäärin peruskoulu on hänen mukaansa  "aika hyvä". Tuo hyvyys näkyy  erityisesti vierailuilla  maaseudulla. Suomalainen opettajakunta on hyvä ja motivoitunut. Lapset ovat  ihan jees.
- Isoissa kaupungeissa ylikorostuu mielikuva kurinpidon tarpeesa.

Opetusministeri oli ylpeä omasta hallituksestaan.
- Ensi vuoden budjetissa on varattu 60 miljoona  ryhmäkokojen pienentämiseen. Korvamerkittyä  rahaa. Se on poliittinen arvovalinta, hän totesi.  - Pieni ryhmäkoko auttaa opettajaa jaksamaan.  Uusi tuntijako on valmis. Vaikka se ei ole vallankumouksellinen, se vastaa SDP:n tavoitteita.
- Kunnilla on  hyvä mahdollisuus kehittää sen pohjalta koulujensa opetusta.

Mutta on peruskoulussa ongelmiakin.
- 6 % :lla pojista on erittäin puutteellinen luku- ja kirjoitustaito. Skandaali on, että tutkimusten mukaan tämä 6 %:ia ei ole saanut tukiopetusta yläasteella. Armovitoset ovat väää ratkaisu

Muut koulumuodot

OPETUSMINISTERI ehti käydä läpi myös muiden koulumuotojen tilannetta:
- Lukion kehittäminen alkaa pian. Yleissivistävää opetusta olisi saatava lähemmäksi  työelämää. Tämä vaatii mm. panostusta opintojen ohjaukseen.
- Varhaiskasvatuslain uudistus käynistty. Ensi vuonna 200 000 lasta  lisää "kaatuu ministerin syliin". Toivottavaa on, että lasten kasvu- ja kipukohtiin päästän kiinni nyt jo aiemmin.
- Iloisia asioita  on myös yhteiskuntatakuu nuorille- ja sen  osana  koulutustakuu. Jokaiselle taataan aloituspaikka peruskoulun jälkeen. 3 kk:n  työttömyyden jälkeen jokaiselle luvataan työtä, harjoittelua, työpaja, kuntoutusta tms. Tämä  ei tule olemaan  helppo juttu. Elinkeinoelämä pitää saada mukaan.
- 110 000 nuorta  on  tänään ilman ammattitutkintoa. Hallitus satsaa 27 miljoonaa nuorten osaamisohjelmaan.
- Ammatillisessa koulutuksessa  kehitetään tutkintojärjestelmää. Tänään kaikki valmistuvat eivät oikeasti ossa. Yksi työkalu on laadun käsikirja.  Myös rahoitusjärjestelmää uudistetaan. Nyt puututaan keskeyttämisiin (jopa 20 - 30 % pääkaupunkiseudulla). Ministeri muistutti, että hänellä on myös
omia kokemuksia tosi laadukkaasta koulutusta.
- Korkea-asteella meillä on tiede- ja ammattikorkeakoulut. Ministerin mukaan  yliopistolaitos on aika hyvässä jamassa. Ammattikorkeakouluissa on tehty tiettyä ravistelua aloille, joilta ei työllisty.

KUVA: Tellervo Haapajoki-Hellevaara

Hellströmin puheenvuoro

OLI sovittu, että ministerin jälkeen minä puhun 10 minuuttia Espoon tilanteesta. Käytin koko ajan. Jos oikein muistan, niin puhuin about näin:

"Arvoisa opetusministeri!

Ministerin vierailu on aina  juhlava hetki. Ja erityisesti tänä syksynä, kun tulee kuluneeksi 35  vuotta siitä, kun Espoo siirtyi peruskouluun. Peruskoulun tulokset Suomessa ovat  maailman huippuluokkaa ja Espoossa vielä parempia kuin Suomessa keskimäärin. Merkkejä peruskoulujärjestelmän rapautumisesta on kuitenkin näkyvissä. Tämä kehitys on pysäytettävä. Jokaisen koulun olisi  oltava riittävän hyvä jokaiselle lapselle.

Mitä siis hyvä on? Filosofi Eero Ojasen mukaan hyvällä on neljä tasoa:
1. Teknis-toiminnallinen
2. Kokemuksellinen
3. Edistää tasa-arvo ja oikeudenmukaiuutta
4. Edistää hyvää maailmassa.

1. Teknis-toiminnalisesti hyvä

Hyvässä koululla oppilailla on oikeus  relevanttiin opetukseen,  tämän ajan kasvatustieteen tulosten mukaisiin menetelmiin, päteviin opettajiin, asianmukaisiin oppimateriaaleihin ja järkevän kokoiseen opetusryhmään.  Hyvässä koulussa  vaatimusten ja resurssien väliilä oikea suhde.
* meillä on hyvät oppimistulokset
* halvalla

 Mutta onko laatu tasaista vaikka onko joukossa sekundaa?

2. Kokemuksellinen hyvä

Kokemuksellinen hyvä on  tylsän, ikävän, kurjan  jopa pelottavan ja pahan vastakohta. Hyvä koulu on ilmapiiriltään kevyt. Kohtaamiset ovat  tahdikkaita,  välittäviä, kunnioitavia. Opettajat ovat  innostavia ja kannustavia.  Koulussa vallitsee pedagogista hyvinvointia!  Se on kiirettömyyttä, oikeutta olla oma itsensä. Oikeutta vaikuttaa. Oikeutta osallistua.

Onko peruskoulu kokemuksellisesti hyvä? Tutkimusten mukaan kouluissa, joissa voidaan hyvin, opitaan myös hyvin. Osaamistavoitteiden rinnalle tulee nostaa onnistumisen kokemukset. Meidän opettajien on rakennettava positiivisia koulukokemuksia. Joka päivä. Joka tunti. Jokaiselle oppilaalle Opettaja tarvitsee aikaa kohdata oppilaita. Työaika valutetaa vääriin asiohin. Yksi  syy on dokumennointi-idiotismi. Uudistukset ajetaan koulun puoliraakoina. Mitään ei viedä loppuun.

* Lapset  kuitenkin vertaavat koulua vankilaan
* Lehdissä on järkyttäviä uutisia, kuinka  vanhukset yhä työstävät koulukokemuksiaan. Heillä on ollut Hirviö opettajana. Ei koskaan sellaista.

3. Hyvä koulu edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Hyvä on myös sitä, että jokainen koulu on  riittävän hyvä. Lähikoulu kelpaa ja siitä voidaan olla ylpeitä. Koulua ei vaihdeta, jotta saisi omalle lapsellen parempien perheiden lapset kavereiksi .

* Kouluissa on huikeat erot; Ulkoisissa olosuhteissa, tiloissa, välineissä.
* Kuntien välillä toiminnan edellytyksissä. Annetun opetuksen määrässä ja laadussa.
* Painotettu opetus on organisatorisen segregaation keskeinen väline.  

Koulushoppailun sijaan vahvuusvalinnan mahdollisuuksia jokaisen koulun sisälle. Puutteellisia olosuhteita on kompensoitava. Yksin onnistumisesta yhdessä onnistumiseen.

Tämä edellyttää paljon. Opetusryhmäkoolta. On purettava kiire.  On otettava käyttöön kaikki keinot oppia ja antaa näyttö osaamisesta. Oppilashuoltoon ja  avustajapalveluihin on vaattava riittävästi  rahaa. Syrjäytymisvaarassa olevien tueksi on viritettävä hallinnonrajat ylittävä kuntatason moniammatillinen turvaverkko, joka jalkautuu ajoissa tukemaan perheitä.

Mennään vielä syvemmälle: onko koulu riittävän hyvä kaikille lapsille. Onko se yhtä hyvä kaikille? Jokaiselle lapselle?  Tasa-arvoisesti hyvässä koulussa jokainen saa kasvaa täyteen mittaansa. Omista edellytyksistään. Jokainen saa kasvaa  omaksi itsekseen. Se  edellyttää erilaisuuden sietoa ja jopa sen ruokkimista. Koulussa tulee olla tilaa omien vahvuuksien etsimiselle.  Kerhotyöllä on tässä  iso merkitys- myös valinnaisuudella ja  ja vapaaehtosuudella. Oppilaiden uudenlaisella roolituksella. Koulussa fokusta on laajennettava:  maailma on tärkeä ja mielenkiintoinen. Totta, mutta myös juuri sinä olet tärkeä ja mielenkiintoinen. Ja sinun ja maailman leikkauspiste. Otatko vastuun?

4. Koulun on edistettävä hyvää maailmassa.

Edistääkö peruskoulu hyvää? Mitä hyvää tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi? Pahaa edistää koulu, joka  vie terveyden. Koulun  on oltava turvallinen  ja terveellinen.  Kahdessa koulussa kolmesta sisäilmassa on ongelmia. Kukaan ei saisi menettää koulutilojen vuoksi terveyttään. Monessa kunnassa tunnistetaan vastuuton suhtautuminen sairastuviin ihmisiin.

Kouluissa väkivaltaa kohtaavat sekä oppilaat että henkilökunta. Väkivallalle on saatava nollatoleranssi.
Pahoinvoinnin ja kiusaamisen sijaan  koulun on luotava hyvinvointia.  Koulupäivän tulee olla rikas, monipuolinen, väljä. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus iltapäivätoimintapaikkaan. Koulupäivästä tulisi rakentaa ehyt, turvallinen ja monipuolinen kokonaisuus.

Miten upea peruskoulumme on sitä jatkossakin?

On tärkeää tiedostaa, että missään eikä koskaan lapset  ole saaneet yhtä hyvää opetusta yhtä hyvin koulutetuilta opettajilta kuin peruskoulussa Suomessa. Suomalaisen peruskoulun koulutuspoliittinen arkkitehtuuri on upea.  Luottamus. Ei testejä Ei tarkastuksia. Akateemisesti koulutetut opettajat. Hyvinvointivaltion turvaverkot kouluruuasta alkaen.

Se ei ole itsestäänselvyys. Peruskoulu voidaan tuhota helposti. Peruskoulu tuhoutuu, jos valtio hylkää sen. Tai opettajat.
-  Säästetään koulu hengiltä.
-  Viedään työltä usko ja eettinen perusta
-  Luvataan koulun puolesta mahdottomia. Koulu ei ole kaikkeuden keskus. Pedagogiikalla ei ratkaista kaikkia ongelmia, vaikka monia kyllä
- Tukahdutetaan koulu töillä.
- Viedään opettajlta mahdollisuudet  onnistua työssään.
- Leikataan opettajankoulutuksen resursseja  niin, että opiskelijat opettelevat opettajiksi keskenään. Laiminlyödään opettajien täydennyskoulutus.

Näin meidän minusta  tulisi toimia: 

1. Jokaisen opettajan on  päivitettävä päänsä  ja sydämensä. Koulu ei  ole tiedon monistamo- sen tulee olla onnistumistehdas! Osaamistavoitteiden rinnalle tulee nostaa onnistumisen kokemukset. Yhdessä onnistumisen kokemukset.

2 Jokainen kunnan on kirkastettava arvonsa. Espoo on monessa suhteessa hoitanut asiat mallikkaasti. Yhteisyö päättäjät- virkamiehet- tosiasiallisen toiminnan tekijät ja vanhemmat on vahvuus.  Silti  luemme taas lehdistä leikkausuhkista.

On kuntia, joissa aivojen  tilalle on istutettu säästöporsas. Ja  joissa kuvitellaan  tosissaan, että peruskoulu on ilmainen. Se maksaa. Koulu maksaa.

On toki kummallisuuksia Espoossakin. Kuntien kiinteistöistä vastaavien laitosten monopolimaisen ala-arvoiset ja/tai liian kalliit palvelut kuormittavat kuntien opetustoimien rahoitusta. Rahan siirtäminen taskusta toiseen keinotekoisella yksipuolisesti määritellyllä markkinahinnalla vie opetustoimelta turhaan rahaa. Vuokrien on vastattava  kiinteistöjen todellista kuntoa, ja katetavoitteen tulee olla kohtuullinen.

3. Valtion on kannettava vastuunsa: Näpit irti koulujen rahoista, arvoisa ministeri! Valtion ja kuntien suhde on laitettava kuntoon. Valtion on tunnettava ja kannettava oma vastuunsa. Olemme pudonneet tieto- ja viestintätekniikassa muiden maiden kyydistä. On otettava tiikerinloikka älypuhelimiin  ja tabletteihin .

Peruskoulun rapauttamiselle on pantava piste. Tarvitsemmeko kansallisen hankkeen peruskoulun pelastamiseksi samaan tapaan kuin 1800-luvulla? Kiireellisimmin apua tarvitaan  sairaisiin koulurakennuksiin. Edessä on  miljardiluokan rakennustyömaa. Oikein organisoituna esim. kuntien itse järjestämänä  se tarjoaisi uskomattoman määrän työpaikkoja ja lisäisi yhteiskunnallista hyvinvointia.

Arvoisa ministeri. Peruskoulu on ilmeisesti Suomen ainoa Brändi. Tuoreen tutkimuksen mukaan peruskoulu on myös suomalaisten mielestä Suomen paras historiallinen tapahtuma. Peruskoulu edistää hyvää Suomessa. Mutta myös laajemmin. Meillä on aivan oma tiemme.  Pidetään Suomi immuunina testitaudille.

Professoi Diane Ravitch kävi vuosi sitten Suomessa. Hän pyysi, etteivät suomalaiset kopioisi Yhdysvalloissa tehtyjä koultuspoliittisia ratkaisuja. Amerikassa vahvat voimat ajavat viittä asiaa: (1) Lisää testejä.  (2) Koulutukseen halutaan vapaat markkinat (ts. bisnesmaailma uskoo saavansa ns. charter-kouluista kunnon katteet). (3) Opettajien koulutuksen arvo  on kyseenalaistettu. Opettajankoulutus halutaan pois collegeista. Maassa on käynnistetty hanke "Teaching America", joka kouluttaa opettajia muutamassa viikossa! Rehtoreiksi ja tarkastajiksi halutaan ihmisiä, joilla ei ole lainkaan  kasvatusalan koulutusta. (4) Opettajien ammattijärjestö halutaan kieltää. (5) Opettajan palkka halutaan sitoa oppilaiden testituloksiin.

Ravitch vetosi  meihin: "Suomalaiset jatkakaa ihanaa järjestelmäänne. Pitäkää mallinne elossa, niin me voimme vielä kiittää teitä."

Yleisö kysyi ja keskusteli

Tapahtuman puheenjohtaja Jukka Vilske   oli jättänyt viisaasti aikaa kysymyksille. Niitä riitti:
- Kuinka mm. liikunnan arvosana voitaisiin ottaa huomioon lukioon otettaessa?
- Kuinka  lukion ja ammatillisen  koulutuksen yhteistyötä voitaisiin tehostaa?
- Tarvitaanko ryhmäkokoihin normiohjausta?
- Pitäisikö iltapäivätoimintaa normiohjata voimakkaammin?
- Kuinka tarkasti opetusryhmäkokojen pienentämiseen suunnattujen rahojen käyttöä seurataan?
- Miksei uskonnonopetusta järkeistetty tuntijakouudistuksessa?
- Kuinka voisimme edistää tasa-arvoa myös tiedeyliopistoon pääsyssä?
- Miten vanhemmat saataisiin paremmin mukaan kouluun?
- Pitäisikö numeroarvostelusta luopua?
- Miksi vanhemmuus on niin vaikea asia?

JA Gustafsson vastasi. Elegantisti. Hän halusi kehittää koulua yhä yhteisöllisemmäksi. Viihtyisämmäksi. Siten kurinalaisemmaksi, että oppilaat myös opiskelisivat. Tapakultturia tulisi hänestä elvyttää. Kasvatuksen arvoa nostaa. Käytösnumero tulisi palauttaa.

TILAISUUS päättyi noin 19.40. Tanks.

Mitä tutkija Liisa Ilomäki kirjoitti Hellströmin Martista?

LISÄÄ refereitä. Tällä kertaa julkaisen nöyrästi kiittäen tutkija Liisa Ilomäen rivit.  Tutustuin häneen 1990-luvulla, kun Freenettiä tuotiin Suomeen. Sen jälkeen olemme saaneet kohdata erilaisissa ympyröissä. Liisa on töissä Helsingin yliopistolla, ja hänestä löytää lisää tietoa mm. tästä linkistä. 

Mitä Liisa kirjoitti?

Olen tuntenut Martin parikymmentä vuotta kekseliäänä rehtorina, joka myös toteuttaa suunnitelmansa.  Tiedän Martin: energinen, aikaansaava, fiksusti kyseenalaistava ja koulumaailman rautainen ammattilainen. Hän tuo varmasti uutta ajattelua myös kunnallispolitiikkaan.

Liisa Ilomäki
Tutkija Helsingin yliopistosta

Käyntikorttini ensimmäinen aihio

NYT on sitten valittu slogan, jolla mennään. Tuhansista hyvistä valitsin kolmen sanan idean osaa ja uskaltaa. Googletin sen, ja näin, ettei sitä juuri ole käytetty. Lisäksi leikin sanoilla. Kirjoitin ne uudelleen muotoon "osaaja uskaltaa".  Itse asiassa tuo slogan on aika syvämerkityksinen. Emme pärjää tulevaisuudessa ilman osaamista emmekä uskaltamista. Molempia sanoja on käytetty myös puhuttaessa minusta. 

KORTIN  kuva on virallinen vaalikuva. Muokkasin sitä hieman camera+ ohjelmalla. Harmi etten osannut värjätä kravattia punaiseksi (se oli sitä oikeasti).

Mitä emeritus-professori Pertti Kansanen kirjoittaa Martista

SEURAAVAT rivit minusta on kirjoittanut kasvatustieteen emeritus-professori Pertti Kansanen. Minulla oli ilo työskennellä mm. hänen assistenttinaan 1980-luvun puolivälissä. Yhteistyö jatkuu yhä. Pertti Kansanen oli  väitöskirjatyöni  ohjaaja, ja pidän häntä merkittävimpänä opettajanani kasvatustieteen alalla.

Kansanen oli legendaarisen Matti Koskenniemen, Suomen kasvatustieteen Gand Old Manin "tallissa", ja häntä pidetään yhtenä akateemisen, omaa työtään tutkivan  luokanopettaja-koulutusideaalin isänä. Kansanen jäi eläkkeelle Helsingin OKL:lta  joitakin vuosia sitten, mutta jatkaa yhä työtä  akateemisessa maailmassa monissa kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Lisätietoja hänestä tästä linkistä.

Mitä siis Kansanen kirjoitti

"Mieleeni on jäänyt erityisesti Martti Hellströmin aktiivinen ja innovatiivinen panos hänen toimiessaan opettajankoulutuslaitoksella lehtorina. Hän oli aina valmis haastamaan keskusteluun ja tuomaan siihen tuoreita näkökohtia. Rehtorina hän on toiminut erittäin aktiivisesti omassa koulussaan sekä kouluasioissa myös laajemmin yhteiskunnassa. Hän on päätoimittaja Luokanopettaja-lehdessä ja hän on innostuksellaan tehnyt lehdestään toimivan keskustelufoorumin sekä nostanut lehtensä profiilia opettajakunnassa. Monella muullakin tavalla Martti Hellström on osoittautunut aktiiviseksi osallistujaksi ja keskustelijaksi. Viime vuosina olemme perehtyneet yhdessä kasvatuksen klassikoihin, yhteistyö on ollut innostavaa. Martti Hellström on pedagogi, joka osaa työnsä ja osaa myös perustella sen, mitä tekee. Kaikessa siinä on positiivinen lataus. Hänen toimintansa on täynnä energiaa, joka edelleen heijastuu ympäristöön. Tulosta syntyy.

Pertti Kansanen"

KoKon paneeli oli hienosti hoidettu!

TERVEISIÄ KoKon (Espoon koti ja koulu yhdistysten yhteistyöelin)  "Kuntavaalit ovat ovella- vaikuta ja osallistu-KoKon suuresta  koulukeskustelusta"  Ruusutorpan koulun aulasta. Minulla on ilo edustaa tilaisuden paneelissa SDP:tä.

TILAISUUS oli taidolla järjestetty. Ruusutorpan koulun 4C-luokan äidit olivat leiponeet ihania piirakoita, tytöt olivat taitavia kassaneitejä ja kahvi oli hyvää. Yleisöä paikalla oli arvioni mukaan noin 30- ja heissä myös useita ehdokkaita.

PANEELIN rakenteesta kannattaa ottaa oppia. (1) Asiantuntija-alustukset (3 kpl) ja kunkin jälkeen  (2) Nippu kysymyksiä, (3) Pikakysymyksiä, joihin vastattiin värilapuilla ja (4) Yleisökysymyksiä. Ja äärimmäisen tiukka kiinnipito aikataulusta.

PÄÄTEEMOJA oli kolme
- koti ja koulu (alustajana Tuomas Kurttila)
- opettaja todellisuus (alustajana Mervi Mattila)
- koulun tulevaisuus (alustajana Sanna Lauslahti.

PANEELISSA meitä  valuustoon pyrkiviä oli Seppo Huhta (PS). Kaarina Järvenpää (KD), Tiina Ahlfors (Vas.),  Marika Niemi (Kok),  Terttu Saraste (Vihr) ja Katarina Hellsten-Palomäki (RKP).  Vanhempia paneelissa edusti Leena Kiuru.

Panelistina oli hieman vaikea yhtä aikaa puhua, kuunnella ja tehdä muistiinpanoja. Mutta näin asiat kuulin:
(1)  Ovatko koulut turvallisia ja terveellisiä – vaiko sisäilmaongelmista kärsiviä homepesiä?
- Olimme yksimielisiä, sisäilmaongelmat ovat äärimmäisen vakava asia, joka ei ratkea nopeasti. Hallitus on ohjannut ensi vuonna homekoulukorjauskiin 50 miljoonaa euroa Ongelmana on mm. väistötilojen puute. Seppo Huhta ehdotti Espoon rahastojen (500 milj. euroa purkua). Nostin esiin vakavan huolen rakentamisen ja sen valvonnan tasosta. Tarvitsisimme laajan kansallisen peruskoulun pelastusohjelman, jonka rahoittamiseen osallistuisi myös liike-elämä.

(2) Miksi koulu maksaa sisäistä vuokraa, ja mihin rahat menevät?
- Kaikki yksimielisen kriittisiä uuteen systeemiin, jossa vuokrat kohovat yli sietokyvyn.

(3) Onko kouluissa riittävästi aikuisia, jotta lasten tarpeet tulevat kohdatuiksi?
- Ei ole. Kaikki halusivat vahvistaa yleisopetusta.  Huolta kannettiin mm. eri hallintokuntien välisestä yhteistyöstä. Marika Niemi kertoi, että lautakunta on tehnyt esityksen avustajamäärärahojen korottamisesta. Yleisön seasta oltiin huolissaan Seuren suuresta laskutuksesta ja avustajien kurjista työehdoista.
- Erillisille erityisluokille löytyi ymmärrystä. Niitäkin tarvitaan.  Itse esitin, että aina tullaan tarvitsemaan noin 2-3 %:lle ikäluokasta pienryhmätyyppistä opetusta, ja mm. väkivaltaisten lasten osalta tukeen on liutettävä myös tuki perheelle.  Inkluusio voi onnistua vain riittävillä resursseilla.
- Kunnat eivät satstaa riittävästi tukitoimiin, koska ei ole pakko. Pyysinkin Lauslahtea viemään eduskuntaan viestiä, että on selkeästi nomeihin kirjattava, että oikeus kaikkeen tukeen on subjektiivinen.
- Lauslahti nosti myös kauniisti esiin Auroran koululla kokeillun turvallisen iltapäivän mallin, joka pitäisi nostaa naftaliinista.

(4) Miten koulu voi tukea perheitä?
-  Oppilashuollolla on suuri merkitys. Henkilöstöä on oltava riittäväati. Kaarina Järvenpää muistutti, että velvoittavia asetuksia rikotaan. Psykologien ja kuraattorien mitoitus on kohtuuton. Seppo Huhta toivoi useampia vanhempaintapaamisia lukuvuoteen. Itse nostin esiin positiivisen puheen merkityksen lapsessanne on vikaa- puheen vaihtoehdoksi. Äänestin myös sen puolesta, että kodin ja koulun yhteistyö olisi myös vanhemmille velvoittavaa.  Ja sen puolesta, että koulukiusaamiseen tulisi voida  puuttua myös koulumatkoilla. Ja sen, että jäljet siivotaan. Sen sijaan vastustin oppilaiden laukkujen tutkimista ja niin kauan kuin laki on mitä se on, itsekeksittyjä lisärangaistuksia.

(5) Miten opettajat voivat
- Mervi Mattila toi esiin sen, kuinka valtavasti opettajan työ on muuttunut. Aikaa ei ole tarpeeksi oppilaiden kohtaamiselle. Itse nostin esiin sen, että kouluissa vallitsee nyt samanlainen dokumentointi-idiotismi, joka haittaa myös hoitajia ja lääkäreitä,

(6) Mitä tulevaisuudessa pitäisi taitaa?
- Paneelin kannan voi tiivistää kahteen asiaan: perustaidot ja ihmisten kanssa toimeen tulemisen taidot. Itse tiivistin asian niin, että olemme isomman muutoksen äärellä kuin ymmärrämmekään. Mnusta osaamisvaatimukset voi tiivistää päähän, sydämeen ja käsiin. Lasten on opittava erottamaan, mikä on totta ja mikä valetta. On opittava rakentamaan omaa tietämistä. Lasten on opittava kantamaan vastuuta toisistaan. Jokainen on vastuussa jokaisesta. Lapsen on opittava tekemään käsillään tuotteita, ja kokemaan, kuin tekeminen tuottaa iloa. Taito- ja taideaineilla on suuri merkitys. Kun totuus ja kauneus yhtyvät. maailma muuttuu.

(7) Mitä puolueet aikovat tehdä, jotta opetus Espoossa säilyisi laadukkaana säästöjen kurimuksessakin?
- Paneelista ei löytynyt koulusäästöjen kannattajia. Itse muistutin, että sekä Niemen että Lauslahden puheenjohtajakausilla lautakunta on todella pitänyt koululaisten puolta.

HANNU Suntio nosti yleisöpuheenvuorossaan esiin vuoden 2003, jolloin vanhemmat nousivat Espoossa kapinaan koulusäästöjä vastaan.

KAUNIS kiitos mahdollsuudesta osallistua hienoon keskusteluun. Opin paljon.

Mitä Elise Tarvainen kirjoitti Hellströmin Martista

JATKAN minusta kirjoitettujen refereiden julkaisemista.

VUOROSSA on Jyväskylän yliopiston suojissa toimivan Educluster Finlandin liiketoimintajohtajan Elise Tarvaisen kirjoittamat  rivit minusta. Elise vie konkreetisti  suomalaisia opettajia mm. Abu Dhabiin paikallisten emiraattiopettajien kollegoiksi ja mentoreiksi.

Sain tutustua  Eliseen 2000-luvun alussa, edellisen ops-kierroksen alussa. Elise ja Olli Luukkainen kouluttivat silloin Kuntaliiton koulutusyhtiössä opetussuunnitelmatyön kuntatason vetäjiä.  Ja taivavasti kouluttivatkin.  Elisen tie on kulkenut Saarijärveläisen koulun varajohtajan pestistä kunnallispolitiikkaan, sieltä  rehtori-instituuttiin, sieltä Jyväskylän ympäristössä toimivan maakuntaliiton organisaatioon ja lopulta vetämään  pedagogista vientiyritystä EduCluster Finland.

Elise Tarvainen  kirjoittaa näin Martista



”Kiitos, Martti, että laitat itsesi likoon sen kaikkein tärkeimmän – lastemme ja nuortemme – puolesta.
Sinulle opetus ja kasvatus ovat arvotyötä, jota teet paitsi vankalla ammattitaidolla, myös suurella sydämellä. ”

Kolmas virtuaalinen koulualan seminaari Facebookissa

Marko Koskinen on suomalaisen kotikoulun guruja.
Nyt hän on rakentunut nettiin  kotikoulunkäyntiä tukevan
järjestelmän.

VAALITYÖ sosiaalisessa mediassa on selvästi käynnistynyt. Oma avaukseni on ollut  TYÖVÄENTALO-ryhmän luominen facebookiin.  Siellä on pidetty kaksi virtuaalista työväeniltaa, seminaaria koulualan tärkeistä teemoista.  Ensimmäisenä teemana oli  Onko suomalainen peruskoulu oikeasti hyvä?  Toisena teemana oli peruskoulun kasvatuspäämäärä.  Keskustelu oli molemmissa  vilkasta, mutta jälkimmäinen aihe oli ilmeisen vaikea.

TÄMÄN viikon torstaina 20.9, klo 21-22 on seuraava seminaari. Teemana kotikoulut. Suomen ensimmäisen virtuaalisen koulun isä Marko Koskinen yrittää ehtiä keskustelun aikana linjoille. Ks. http://www.feeniks-koulu.fi

"Länsimaissa kotikoulut yleistyvät. Suomessakin on paineita samaan suuntaan. Opetusministeri on ehdottanut kuitenkin kotikouluoikeuden supistamista. Maailmalla syntyy myös business-pohjalta nettikouluja. Onko suuntaus oikea? Pitäisikö kaikkien lasten kuitenkin käydä koulua? Tule keskustelemaan vaikeasta aiheesta FB:n ryhmään TYÖVÄENTALO torstaina 20.9 klo 21-22."

JOS tällainen keskustelutapa kiinnostaa, mukaan pääsee helposti. Ensin on liityttävä facebookiin, ja sitten siellä ryhmään TYÖVÄENTALO. Jäseniä on tällä hetkellä  86.

Mitä Merja Mantila kirjoitti Hellströmin Martista

Merja näyttää tällaiselta netin
Mainostajan hakemisto-sivuilla.

JATKAN minusta kirjoitettujen refereiden julkaisemista.

JÄRJESTYKSESSÄ kolmantena  julkaistakoon kahden alakoulunsa Aurorassa käyneen  pojan äidin Merja Mantilan rivit minusta. Merja oli erittäin aktiivinen kodin ja koulun yhteistyöihminen  ja  johtokunnan jäsen, joka mm. veti meillä vanhempien ops-ryhmää vuoden 2005 opetussuunnitelmatyössä.

Merja Mantila  kirjoittaa näin Martista

"Lapset tarvitsevat oman edunvalvojansa yli puoluerajojen. Martissa osaaminen ja rautainen kokemus yhdistyvät sydämelliseen välittämiseen. Lapsen ja perheen parhaaksi.

Merja Mantila"

Mitä rehtori Jukka Sarpila sanoi Martti Hellströmistä

KUTEN aikaisemmassa lastussa kerroin, olen pyytänyt   refereitä minulle tärkeiltä ihmisiltä, ja saanutkin sellaisen useilta.  Kaikki eivät halua liittää itseään millään lailla politiikkaan tai minuun, ja niin on hyvä.

TOISEKSI  julkaistakoon  Päivänkehrän koulun rehtorin Jukka Sarpilan rivit minusta.  Tunnen Jukan pikkupojasta alkaen.  Sain opettaa hänen luokkaansa Sepon koulussa neljänneltä kuudennelle.

Yhteinen highlightimme oli "Rock-show", jolla Sepon koulun luokka osallistui Turussa Koulujen suurjuhliin teatteri-sarjassa. Upeaa teostamme ei ymmärretty palkita. Sarpila esitti muistaakseni yhtä Beatleä.

Jukka Sarpila  kirjoittaa näin Martista

"Olen tuntenut Martin oppilaana, esimiehenä, kolleegana ja ystävänä. Kokemukseni mukaan Martti jakaa mielellään osaamistaan, ajatuksiaan ja hyviä tekojaan. Hänen mielestään ne eivät siitä kulu. Tällaista periaatteen miestä on ilo suositella hoitamaan meidän asioita.

Jukka Sarpila, rehtori"

Opetusministeri Espoossa 25.9.

KOULUTUKSESTA ja  koulusta kiinnostuneille tarjoutuu  nyt upea tilaisuus haastaa opetusministeri Jukka Gustafssonia itselleen tärkeistä asioista.

Tilaisuus järjestetään tiistaina  25.9. 2012 klo 18 alkaen Espoon valtuustotalolla.

Aluksi opetusministeri kertoo opetuksen tulevaisuuden näkemyksistä.

Minulle on sen jälkeen annettu hieno tilaisuus  nostaa esiin meille espoolaisille tärkeitä koulutuksen kipupisteitä.

Yleisön kysymyksille varataan myös aikaa.

Tilaisuuden juontaa Espoon SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja Juha Vilske.

Tule, kuuntele  ja kysy!

Mitä emeritus-professori Kari Uusikylä sanoo Hellströmin Martista?

MYÖS politiikkaan on tullut sen verran häpyä, ettei juuri kukaan kehtaa kehua itse  itseään.  Uudehko toimintatapa on pyytää niitä ihmisiä, jotka tuntevat ehdokkaan ja jotka niin haluavat, kertomaan oma näkemyksensä ehdokkaasta. Olen pyytänyt tällaisia refereitä minulle tärkeiltä ihmisiltä, ja saanutkin sellaisen useilta.  Kaikki eivät halua liittää itseään millään lailla politiikkaan tai minuun, ja niin on hyvä.

Julkaisen tasaisin välein saamiani kannustusrivejä vaaleihin saakka satunnaisessa järjestyksessä.

ENSIMMÄISEKSI tulkoot emeritus-professori Kari Uusikylän lähettämät rivit. Kaikki tuntevat Uusikylän, eikö? Kari on leppymätön pedagogiikan puolustaja, joka on kirjoittanut upeita kirjoja. Minun suosikkini on ehdottomasti "Hyvä, paha opettaja". Mutta uskokaa tai älkää minä tunnen Uusikylän  ainakin vuodesta 1977 alkaen. Hän nimittäin jakoi tuolloin toukokuussa kurssilleni luokanopettajan kelpoisuustodistukset. Myöhemmin minulla on ollut suuri ilo tehdä töitä hänen kanssaan Helsingin yliopiston OKL:lla ja vielä myöhemmin Luokanopettaja-lehden parissa. Kari Uusikylä on saanut työstään paljon tunnuspalkintoja, mm. Luokanopettajaliiton reppumies-patsaan. Tämän vuoden Educassa hänet valittiin vuoden koulutusalan vaikuttajaksi.

Kari Uusikylä kirjoittaa näin Martista

"Politiikassa tarvitaan kipeästi ihmisiä, joilla järki ja sydän toimivat yhteistyössä. Kun tähän liitetään oppineisuus, elämänkokemus, tarmokkuus ja aito halu toimia lasten ja heikko-osaisten puolesta, saadaan kuva rehtori Martti Hellsrömin ominaisuuksista. Hieno mies, hieno opettaja.

Kari Uusikylä"

Seitsemän viikkoa vaaleihin

TAHTI tiivistyy. Tänä aamuna muokkasin julkaisukuntoon artikkelitarjokkaani  Espoon Ruusu- vaalilehteen. Teemana oli koulu, ja merkkimäärä oli 2000.

TAHDIKKAANA ihmisenä  en  tietenkään referoi juttua ennen lehden ilmestymistä.  Sen voi sanoa, että lyhyessä jutussa nostan esiin upean peruskoulumme kipeimmät pisteet.

ILTAPÄIVÄLLÄ oli sitten ehdokaskuvaus valtuustotalolla SDP:n ryhmän huoneessa. Tukka oli hyvin ja kravatti myöhään kukkivan tapaan punainen.

ILLALLA laitoin vielä Facebookiin kutsuja Työväentalon toiseen virtuaaliseminaariin ensi torstaina klo 19.30- 20.30. Jos olet mukana naamakirjassa, tule mukaan.


Keskustelu käydään siis FB:n ryhmässä TYÖVÄENTALO. Liittyminen on ilmaista. Tule keskustelemaan perusopetuksen kasvatuspäämäärästä. Millaiseksi hallitus on kuvannut asetuksessaan vuonna 2012 ihanneihmisen? Mitä hänen tulee tietää, taitaa ja tahtoa? Millaista opetuksen on oltava, jotta lapsi saa aineksia kasvaa noiden tavoitteiden suuntaan?

Voit virittäytyä teemaan lukemalla asetuksen Finnlexiasta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120422

Moderaattorin oma tiivistelma löytyy linkistä:
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/08/perusopetuksen-valtakunnalliset.html

Peruskoulu pääkaupunkiseudulla 35 vuotta- silminnäkijän kuvaus

Vastavalmistunut luokanopettaja pitää tupakkatuntia omalle luokalleen
Siilitien ala-asteella syksyllä 1977.

VALMISTUIN  luokanopettajaksi Helsingin OKL:lta vuonna 1977- juuri kun pääkaupunkiseutu siirtyi peruskoulujärjestelmään. Oli kohottavaa olla ensimmäisiä uuden peruskoulun opettajan pätevyyden saavuttaneita  nuoria edistämässä historiallista askelta kohti aikaisempaa tasa-arvoisempaa Suomea.  Peruskoulussa noudatettiin uutta opetussuunnitelmaa (POPS). Se  ohjasi kaikkien koulujen opetusta hyvin samanalaiseksi. Nyt kaikki oppilaat opettelivat vierasta kieltä (englantia). Mm. tukiopetus, INO, päivänavaus ja  lisätehtävät olivat uusia, innostavia asioita.  Oppilaat saivat numerotodistukset, ja arvostelussa tuli noudattaa ns. Gaussin jakautumaa. Jokaiselle koululle tuli oma kouluneuvosto.  Koululautakunnassa oli opettajilla oma edustaja.

Helsingissä 1977-78

ENSIMMÄINEN  pestiini oli väliaikainen luokanopettajan tehtävä Helsingissä,  Siilitien ala-asteella Herttoniemessä.  Peruskoulu oli kaikille uutta, ja siirtymäsäädösten mukaisesti kansalaiskoulun 8. ja 9. luokka jäivät uudistuksen ulkopuolelle. Helsingin raittiustoimisto oli palkannut minut raittiusopettajaksi, ja kiersin oman työn ohella  pitämässä tupakkatunteja monissa kouluissa. Opetin näin myös kansalaiskoulussa.

1970-luvun loppu Espoossa

HELSINGISSÄ ei keväällä 1978 tullut hakuun vakituisia  virkoja, ja panin ystävieni Rauno ja Raija Haapaniemen innostamana paperit Espooseen. Marssin opetuspäällikkö Atso Vilkkijärven puisessa parakissa olleeseeen konttoriin myymään  itseäni. Vilkkijärvi palkkasikin minut  vakinaiseen virkaan.  Kesäkuun alussa  puhelin soi, ja Sepon koulun johtaja Anja Silventoinen otti minut tiimiinsä.  Voimakkaat naiset,  njan johdolla perehdyttivät minut espoolaiseen tapaan pitää koulua.  Oi niitä aikoja! Nuori mies otettiin koulussa upeasti vastaan, vaikka tuppasinkin tekemään asioita vähän eritavalla kuin ehkä oli tapana.  Kiukkua aiheuttivat minullekin - niin muistan- massa-Veso-tilaisuudet. Ja suunnatonta iloa työtovereiden lisäksi niin innistavat oppilaat. Vuonna 1972 Espoosta  oli tullut kaupunki, ja voimakas kasvu jatkui.



1980-luvun alku Sepon koulussa

Nuori luokanopettaja eli siis hienoa aikaa. Uudessa peruskoulussa törmättiin  ylä-asteilla vakaviin työrauhaongelmiin.  Ala-asteilla sen sijaan homma sujui varsin hyvin  1980-luku oli jatkuvan talouskasvun aikaa. Tuntui, että raha riitti kouluissa hyvin, ja 80-luvun loppua kohti aina vaan paremmin. Oppilaille oli aina antaa uudet oppikirjat ja työkirjat. Leirikouluista maksettiin 38 tunnin suunnittelukorvaus  opettajille.

Vuonna 1985 säädöksiä muutettiin, ja peruskoulut saivat omat johtokunnat. Pehmeät arvot ohjasivat vuoden 1985 opetussuunnitelman perusteita.  Kunnat saivat laatia opetussuunnitelmaan omia osuuksia. Espoon oma opetussuunnitelma valmistui vuonna 1987. Oppimäärässä suosittiin taito-ja taideaineita. Oppilasarvostelu pehmeni. Sanallinen arviointi tuli mahdolliseksi aluksi 1-2 luokille. Myös koulut saivat luvan hieman painottaa tuntijakoaan ja ratkaista, missä aineissa koko luokka jaettiin pienemmiksi ryhmiksi.

Luokat alkoivat käydä leirikoulussa.  Vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoivat tietokoneet tulla kouluihin.  Keskeisissä välineaineissa olleet tasokurssit poistettiin, ja yläasteille siirrettiin huomattavasti lisää rahaa.  Kunnat saivat liikumatilaa tuntijakoon, ja koulujen toivottiin omaleimaistuvan ja ottavan mallia vaihtoehtokouluista. Eikä paperityötä ollut juuri lainkaan.

Aloitin  1980-luvulla  sivuhommat ja jatko-opinnot OKL:lla. Olin välillä virkavapaalla, ja välillä koulutin opettajia oman työn ohella. Ajelin omalla Fiatilla ja lensin lentokoneella kouluttamaan sijaisopettajia ympäri Suomea. Siitä sai lisävirtaa- ja tarpeellisia lisäansioita.

1980-luvun loppu Niipperissä

Pieni perheemme oli  muuttanut Helsingistä Espooseen 1970-luvun lopulla Niipperin koulun opettaja-asuntolaan. Viihdyin tosi hyvin Sepossa, mutta pitkään harkittuani anoin viransiirtoa Niipperiin. Nautin opettajan työstä ja ajattelin, että ehkä omatkin lapset voisivat touhuistanu hyötyä. Syksyllä  1986  siirryin sitten pieneen Niipperin kouluun Margit Kasasen tiimiin. Sain  vetääkseni  neljännen luokan, jonka vein  kuudennen loppuun saakka. Niipperin vuodet olivat nastaa  aikaa. Seitsemää Veljestä. Bändikerhoa yhdessä naapurin Tompan kanssa. Kaikkea sai kokeilla. Yksin ja yhdessä.

Olin joutunut kovin moneen mukaan. Tekemään oppikirjoja. Kouluttamaan. Edunvalvontahommiin.  Luokanopettaja-lehteen. Keväällä 1989 oli tunne, että nyt on päätettävä, mitä isona tekee. Pohdin, mikä olisi se pelipaikka, jossa voisin parhaiten edistää jokaisen lapsen oikeutta saada hyvää opetusta. Päädyin hakemaan rehtorin paikkaa Espoosta, Auroran koulusta.

Auroran koulun kultaiset kehittämisvuodet 1989- 1992

Hakijoita rehtorin virkaan oli paljon - uurimmasta osasta heistä on sittemmin tullut rehtoreita. Auroran opettajat valitsivat minut -  konkreetisti. Tuolloin  opettajilla oli vielä sananvaltaa rehtorin valinnassa. Lautakunta, joka päätöksen varsinaisesti  teki, valitsi minut vasta pitkien keskustelujen jälkeen. Moni oli kuulema varma,  että valintani olisi virhe. Jättäisin kuitenkin koulun jo muutaman vuoden kuluttua.  Valinnan perusteluksi esitettiin kuitenkin ajatus, että opettajia vartenhan rehtori valitaan.  Pestini Niipperissa jäi siis  lyhyeksi, mutta jatkoin siellä johtokunnan puheenjohtajana.

Elettiin huikean vapauden aikaa. Berliinin muuri murtui. Pian Neuvostoliitto romahti.  Valtavien muutosten talousseuraamuksia ei osattu ennustaa.

AURORAN koulu sijaitsi Lippajärvellä. Talo oli täynnä työstään innostuneita opettajia (joista melkoinen osa jatkaa työtä kanssani yhä).   Ensimmäiset kolme lukuvuotta olivat koulun kehittämisen kultakautta.  Kkoulut saivat kuvan hiukan vaikuttaa tuntijakoonkin.  Tarkoista ryhmäkokosäädöksistä  luovttiin ns. tuntikehysjärjestelmässä. Espoossa elettiin vahvan talouskasvun aikaa. Lapset pääsivät teatteriin ja retkille. Kerhotunteja oli vaikka kuinka.  Pehmeä pedagogiikka kiinnosti. Aurora meni mukaan kaikkiin mahdollisiin kehittämishankkesiin. Murskasimme perinteisen 45-minuutin tuntirytmin. Aurora sai lisäksi arvokasta lisäresurssia mm. kulttuuri- ja raittiustoimistoilta. Kokeilimme  kaikenlaista mm. sanallisen arvioinnin ulottamista viidennelle luokalle saakka. Vuonna 1991 otettiin käyttöön uudenlainen päivänrytmi: keskelle päivää tuli siesta. Koulu ja luokkatoimikunnat herättivät henkiin Aurora-päivän vuonna 1990. Toimimme myös opettajankoulutuslaitoksen kenttäkouluna - ja yhtenä vuonna meillä suoritettiin jopa päättöharjoittelu.

Auroran koulu valitsi omaksi leimakseen steettisen eheyttämisen. Koulu pääsi mukaan Kouluhallituksen kulttuuriprojektiin, joka poiki vuosien varrella monia yhteistyötlaisuuksia. Tiedotusta tehostettiin julkaisemmalla oaa Aurora-lehteä. Sen komeasta taitosta vastasi opettaja Anna-Liisa Korhonen.Opettajat kehittivät opetusta innokkaasti. Auroran Peppi-projekti esiteltiin New Yorkissa saakka vuonna 1992. Olimme mukana useissa tietokoneavusteisen opetuksen kehittämishankkeissa, joissa erityisesti tarvittiin opettaja Juha Hyvärisen asiantuntemusta. Koulumme AuroraPress-ilmoitustaulu aloitti toimintansa Elisassa maaliskuussa -91.

1990-luvun lama

Siten tuli romahdus. Esko Ahon pääministerikaudella Euroopassa alkoi lama, ja Suomessa siitä tuli ennätyssyvä.  Lama iski Suomeen jo vuonna 1991. Se iski myös kouluihin aluksi kevyemmin, mutta vuonna 1993 jo rajusti. Ns tuntikehystä leikattiin 5 %. Opettajia lomautettiin ja määrättiin vaihtamaan lomarahat vapaiksi. Yritimme keksiä luovia ratkaisuja, joilla vahingot olisivat olleet oppilaille mahdollisimman pienet. Näihin ratkaisuihin kuului mm megatunnit. Koulujen määrärahoja leikattiin. Kirjoja alettiin kierrättää. Vanhemmat ostivat luokkiin tietokoneita. Opetusryhmien koko kasvoi. Minäkin otin oman luokan.

Lamaa kesti neljä vuotta. Koulujen saneeraukset pysäytettiin. Koulujen peruskunnostukset ajettiin alas. Välillä helpotti sitten taas uusia leikkauksia. Koulupuolella niukkuutta purettiin hieman hitaasti. Vuonna 1997 alkoivat taas uudet kehys- ja määrärahaleikkaukset. Auroran johtokunta kohahdutti hankkimalla palkkiorahoillaan ekaluokkalaisille aapiset. Kaikkien syvin typeryys päättyi vasta kun opetusministeri Olli-Pekka Heinonen pani vuonna 1998 Vantaan kuriin. Hän kielsi lomautukset.

Vuosikymmenen loppupuolella myös internet tuli kouluihin. Syksyllä -94 Tele järjesti koulussamme viestintäleirin, jonka aikana lukujärjestyksen mukainen työskentely jätettiin kolmeksi päiväksi, ja kaikki 4-6 -luokkalaiset perehtyivät videoiden, lehden ja radio-ohjelman tekoon. Kokeilimme kaksi lukuvuotta ns. parkkiluokkaa. Toteutimme ensimmäiset Via Dolorosat- joista onkin tullut koulumme perinne. Jouluna 1995 kokeilimme myös adventtipolkua.

1990-luvun alussa  omaleimaisuuden toive oli viety äärimmilleen. Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteissa kouluille siirrettiin ennen näkemätön vapaus, ja samalla haluttiin antaa vanhemmille vapaus valita lapsensa koulu. Oppilaiden valinnaisuutta lisättiin huikeasti.

Koulut saivat laatia itse omat opetussuunnitelmansa. Auroran uusi opetussuunnitelma valmistui vuonna 1994. Oppimäärä oli kuvattu väljästi. Oppilaille oli tarjolla sekä valinnaisia että vapaaehtoisia aineita. Erityisen suosittu aine oli science. Oppilaitten viikkotuntimäärä saattoi vaihdella. Jokaisella koululla oli itse laaditut todistuslomakkeet. Opettajat kehittivät opetusta innokkaasti. Innostuimme niputtamaan osan uskontotunneista ns. katsomuspäiviksi. Opettaja Päivi Pelli-Kouvo kehitteli kaksikieliopetusta, jolla rikastettiin kaikkien luokkien opetusta. Olimme mukana mm. Koulun Kerhokeskuksen taidekasvatushankkeessa, Koulu 2010- ja majakkakouluhankkeissa. Ns. telematiikan osalta olimme pioneereja. Miedät kutsuttiin mukaan IMTECin Koulu 2020-projektiin, joka alkoi syksyllä -92 ja kesti kaksi vuotta. Vuosikymmenen puolivälissä teimme hartiavoimin töitä Freenetin virtuaalikoulun kimpussa. Olimme sillä mukana kansainvälisesti kiinnostavassa -akvaarioprojektissa. Kuuluimme myös Euroopan Terveet koulut-hankkeeseen.


Vuonna 1995 toteutettiin myös ensimmäinen Luunjan koululeiri. Viimeisin järjestettiin toukokuussa 2006. Suuren työn leirien johtajana teki opettaja Timo Hyvönen.  Vuosina 1997-2000 meillä toimi oma yläkoululuokka, jolle laadittiin oma opetussuunnitelma. Luokkaa veti Risto Shiray Käynnistimme myös vuosikymmenen lopulla Espoon ensimmäisen starttiluokan koululykkäyslapsille.

Kodin ja koulun yhteistyö oli monimuotoista. Vuonna 1996 vanhemmat käynnistivät Kylä kaikille- projektia, joka tähtäsi oman Lippajärven alueemme viihtyvyyden ja turvallisuuden lisäämiseen. Studia-Aurora luennoitsijoina olivat mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, psykologi Keijo Tahkokallio, KT Heikki Happonen, kriitikko Jukka Kajava (TV ja tietokonepelit), arkkiatri Risto Pelkonen (Elämänhallinta) , nuorisoneuvoja Taija Blom (elämänhallinta), tapakasvattaja Kaarina Suonperä, opettajankouluttaja Tarja Ehnqvist, emeritusprofessori Matti Bergström, näyttelijä Kari Väänänen.


Kouluhallitus oli 1990-luvun alussa muuttunut Opetushallitukseksi, ja  koulutuspolitiikassa alkoi näkyä Vilho Hirven pääjohtajakaudella  näkyä kova uusliberalismi. Koulujen pehmeä omaleimaisuus haluttiin kääntää koulumarkkinoiksi.  Koulut saivat uskomattoman suuren vapauden kehittää omaa opetussuunnitelmaansa- mutta itse työhön ei juurikaan annettu työaikaa. Koulupiirit haluttiin poistaa ja vanhemmille haluttiin antaa vapaus valita lapsensa koulu. Vanhempien mielestä huonot koulut kokisivat näin luonnollisen kuoleman. Teollisuuuspiireissä käynnistyi laaja "salahanke" peruskoulun alasajamiseksi. Koko kansan kouluttamista pidettiin liian kalliina. Oli panostettava lahjakkaisiin, kärjet oli vapautettava,

Suunnanvaihdos 90-luvun lopulla

Koulutuspolitiikassa alettiin hermostua koulujen erilaistumiseen, ja mm. arvosteluohjeita tarkennettiin. Aivan 90-luvun lopulla eduskunnassa käytiin raju arvojen sota-keskustelu. Uskomattoman upeat Pisa-tulokset vetivät maton peruskoulukritiikin alta. Hallitus vaihtui, ja Opetushallituksen uudeksi pääjohtajaksi nimitettiin Jukka Sarjala. Koulumarkkinoiden kehitys pysäytettiin.  Syntyi ajatus lähikoulusta. Koulut saivat  kuitenkin suuren vapauden vastineeksi itsearviointivelvoitteen.  Suomeksi se tarkoitti montaa metriä paperitöitä. Suomi liittyi EU:niin, ja koulujen kansainvälistyminen alkoi monella lailla. Maahanmuuttajien määrä  myös moninkertaistui nopeasti.

Vuonna 1998 saneerattiin koulumme TN-sali turvalliseksi. Samssa yhteydessä tuolivarastosta tehtiin bändikämppä- sitä ennen bändit olivat harjoitelleet entisissä ulkovessoissa.

Milleniumin ensimmäinen vuosikymmen

Uusi vuosituhat alkoi positiivissa merkeissä.  Peruskoulua ylistettiin. 1990-luvun puolivälissä tietokoneet olivat tehneet läpimurtoa myös opetukseen. Internet avasi aivan uuden vaiheen opiskelun historiassa. Peruskoulu toipui suuressa osassa maata 90-luvun leikkauksista, mutta ei kaikkialla yhtä hyvin. Kaupungissa käynnistettiin aivan outoja organisaatiouudistuksia, joihin kuului kuuluisa TOP-hanke.
Myös Espoossa koulumenoista taisteltiin joka syksy.  Oletan, että 2000-luvun alun vanhempien kapinaliikkeellä  oli suuri merkitys siihen, että leikkaukset ovat olleet  nieltävissä.

Tietotekniikan kehitys jatkui nopeana. Koulujen koneet uusittiin tiheästi, ja niitä alettiin  ylläpitää keskitetysti. Vuosikymmenen puolivälissä Espoo järjesti kaikille oppilaille opit-tunnukset, jotka mahdollistavat varsin monipuolisen nettimateraalin käytön opetuksessa. Kesällä 2008 myös koulukirjastomme siirtyi ATK-aikaan.

Itse sain lopulta jatko-opintoni päätökseen ja juhlin 50-vuotispäivä ja  tohtorin karonkkaa yhtä aikaa. Koulumme oli monessa mukana, ja kehitimme jatkuvasti omia käytänteitämme.

Kodin ja koulun yhteistyö oli vilkasta. Koti & Koulu ry, organisoi huippuluennoitsijoita Studia-Aurora-sarjaan. Lippajärvellä puhuivat mm. professori Kari Uusikylä, lehtori Tapio Ahokallio, psykiatri Raisa Cacciatora, kouluttaja Timo Nuutinen ja psykiatri Ben Furman. Pienen tauon jälkeen Studia Aurora heräsi henkiin keväällä 2008, jolloin vieraina olivat mediakasvattaja Anu Ruhala sekä Irene Ojansuu ja Anu Kiesvaara.

Liityimme vuonna 2000 kansainväliseen tulevaisuuskasvatusta kehittäneeseen hankkeeseen, joka jatkui vuoteen 2006 saakka. Opettajamme pääsivät sen yhteydessä tutustumaan Sotsin, Ruotsin ja Iso-Britannian kouluihin.  Vuonna 2002 kokeilimme muksuoppia.

Olemme jatkaneet kasvuamme kohti omaleimaisuutta. "Painotamme" kahta tärkeää asiaa: perustaitoja ja taidekasvatusta. Edelliseen liittyvät vahvat tukitoimet mm. sini- ja skidikarhuryhmät. Jälkimmäinen näkyy mm. koko koulun näytelmissä sekä kuoro- ja bänditoiminnassa. Kokeilumieltä emme ole hukanneet.

Vuonna 2003 havaittiin ilmanlaadu ogelmia lisäsiivessä ja parakeissa. Parakit purettiin, ja tilalle saatiin Kuninkaantien lukiolta vapautunut hieno parakki, jossa opiskelee mm. koko alkuopetus. Parakissa on myös oikea ATK-luokka. Koulun kanslia siirtyi opettaja-asuntolaan. Syksyllä 2007 saimme käyttöömme myös toisen opettaja-asunnon. Kivirakennuksen toiseen kerrokseen rakennettiin paloportaat ja paloseinä.

Vuonna  2004 saatiin uudet opetussuunnitelman perusteet,  joita täsmennettiin vuonna 2010.  Kuntien ja koulujen valinnaisuutta kerittiin takaisin. Kuntien ja koulujen erilaistuminen alkoi näkyä- ja huoli kasvoi, Ainesisällöt oli kuvattu tarkasti. Informaatio-ohjausta annettiin jopa menetelmiin.  Arviontia yhtenäistettiin.  Espoolaiskoulut alkoivat noudattaa yhteistä itsearviointimallia (ns EFQM).
Jokainen koulu laati Espoossa sitten oman sovellutuksensa kunnan opsista.

Koulullamme toimi kaksi sope-luokkaa aina vuoteen 2010 saakka. Espoon ensimmäinen ns ryhäintegraatioluokka, jota opetti Ulla Hämäläinen aloitti meillä syksyllä 2005. Syksyllä 2007 aloitti toinen ryhmä, jota opettaa Kaija Kuivanen. Monia opettajia kiinnosti  ns. pariopettajuus. Ensimmäisen kokeilun ns. Sixmixin toteuttivat Risto Schiray ja Jukka Sarpila lukuvuonna 2006-2007. Lukuvuonna 2007-2008 samassa luokkatilassaopettavia pareja oli jo kolme: Jukka Jokiranta ja Risto Schiray (SixMixII), Katri Ahola ja Ulla Hämäläinen (TriMIx) sekä Mirja-Riikka Kilponen ja Marja Nuutila (ekamix).

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenelle alkoi sitten kehitys, joka on johtamassa peruskoulujen voimakkaaseen eriytymiseen.  Koulut toimivat eri kun nissa aivan erilaisilla resursseilla. Myös kuntien sisällä koulujen väliset erot ovat kasvamassa. Koulut ovat jakautumassa hyviin ja huonoihin, ja media tekee parhaansa kiihdyttääkseen kehitystä julkistaalla erilaisia rankinglistoja. Alettiin puhua kouluista, joilla on imuvoimaa  ja  torjutuista kouluista.  Tunnistettiin tuhansia nuoria, jotka katoavat peruskoulun jälkeen. Oppimistuloksisa havaittiin huolestuttavaa laskua.  Aurorassa kesä 2008 oli tosi vaikea. Ensin  pidetty ja tärkeä opettajamme Juha Hyvärinen menehtyi ja sitten  paloi parakkimme. Diaspora kuormitti kaikkia. Sitte opettajamme Sari Karjalainen pahoinpideltiin työssään Sope-luokassa yli vuoden ajaksi työkyvyttömäksi.

Mutta samaan aikaan tapahtui paljon mukavia asioita. Syksyllä 2007 koululla käynnistyi ns. turvallisen iltapäivän kokeiluhanke, jonka koordinaattorina toimi Sari Törrönen.. Syksyllä 2008 tämä TIP-hanke vastasi  kaikesta iltapäivätoiminnasta. Hanke päättyi vuonna 2010.

Menimme myös mukaan oppimiskeskusverkostoon. Vuodesta 2008 alkaen olemme  järjestäneet täydennyskoulutusta erityisesti taideaineissa muiden koulujen opettajille yhtenä Espoon 11-12:sta oppimiskeskuksesta.

2010-luku Espoossa

2010-luvulla peruskoulun yhtenäisyyden rapautuminen alkoi näkyä jo Pisa-tuloksissakin. Kehitystä tutkittiin huolellisesti ja mm. Jorma Kuuselan tekemissä tutkimuksissa koulujen välisten erojen pääsyyksi tunnistettiin äidin koulutustaso.

Tänään, syksyllä 2012 olen yhä Auroran koululla rehtorina. Tästäkin syksystä on tulossa  haastava. Meillä, niinkuin niin monessa muussakin koulussa, kärsitään sisäilmaongelmista. Uuden koulun rakentaminen näyttää silti jatkuvasti siirtyvän. Resurssit, joilla uutta tuen ajattelua pitäisi ajaa sisään, eivät  veny tarpeisiin saakka. Oppilashuollon henkilökuntaa puuttuu. Avustajatunteja tarvittaisiin enemmän. TVT-laitteet eivät toimi. Taksijäjestelyt tökkivät. Siirtyminen kokonaisbudjettiin on ollut kitkaista, ja joudumme leikkaamaan määrärahojamme pitkälti meistä riippumattomista syistä. Tilanteen vuoksi irtauduimme oppimiskeskusverkostosta.

Mutta näillä mennään, ja hyvällä mielellä.

Yhteenvetoa 35 vuodesta

Näinä 35 vuonna peruskoulu on muuttunut paljon. Nyt meillä on itse asiassa jo neljäs peruskoulu. Ensimmäisenä peruskouluna pidetään tavallisesti  60-luvun lopun kokeiluperuskouluja. 1970-luvun alussa maailmaa ravisteli öljykriisi, joka jopa siirsi peruskouluun siirtymistä vuodella. Rahapulassa leikattiin pois valinnais- ja vapaaehtoisaineita.  Katkerimmat muistelevatkin todellisuudessa toteutunutta peruskoulua 2.0:  ”karvalakkiperuskouluksi”. Peruskoulu-uudistus  toteutettiin hyvin keskusjohtoisesti. Kaikkissa kouluissa opetettiin asiat täsmälleen samalla tavalla. Mutta peruskoulu toi silti monta upeaa uudistusta. Melkein kaikki saivat käydä samaa koulua. Kirjoitan melkein, koska mm. kehitysvammaiset eivät tuolloin mahtuneet yhteiseen kouluun.

Myönteistä kehitystä 35 vuoden aikana

Listaan näin aakkosjärjestyksessä:

• Erityisesti Espoossa koulut tekevät paljon yhteistyötä, eivätkä kilpaile. Tässä merkittävä työkalu on ollut oppimiskeskusverkosto ja PLC-ajattelu.
• Espoo on omalla kustannuksellaan pidentänyt pienten oppilaitten koulupäivää. Koulupäivät ovat yhä lyhyet.
• Juuri missään eivätkä koskaan ole oppilaat saaneet niin hyvää opetusta niin hyvin koulutetuilta opettajilta, kun nyt täällä.  
• Koulujen pedagoginen vapaus on kasvanut, ja opettajienkin vielä varsin hyvin säilynyt.
• Koulujen toimintakulttuurissa varsinkin alakouluissa on aitoa siirtymää oppilaskeskeisyyttä kohti. Edessä on kuitenkin vielä tiikerinloikka opettajan roolissa ja yhteisöllisyyden rakentamisessa.
• Monessa koulussa kodin ja koulun yhteistyö on aitoa kasvatuskumppanuutta. Kodin ja koulun kasvatuskumppanuutta on  edelleen vahvistettava. Lapsia ja nuoria kasvatetaan parhaiten kumppaneina, joilla on yhteinen päämäärä ja selkeä työnjako.  Kodin ja koulun yhteistyötä on arvostettava niin paljon, että sekä kouluväen että vanhempien työnantajat antavat käyttää siihen työaikaa.
• Opettajat ovat monessa koulussa kehittäneet yhteistyötä, kruununa pariopettajuus.
• Opetusryhmien koko on pienentynyt. Espoolaisoppilailla onkin oltava  oikeus järkevän kokoiseen opetusryhmiin. 
• Opettajien täydennyskoulutus on otteeltaan aivan toista luokkaa kuin 1970-luvun massa-vesoissa.
• Oppilashuoltoryhmä on upea, suomalainen innovaatio.
• Pedagogiikka on yhä monipuolisempaa. Mutta olemme suuren murroksen edessä, johon keskeinen vastaus on pedagoginen hyvinvointi. Se tarkoittaa, että koulussa työ sujuu ja että oppilaat ja opettajat voivat hyvin. Tutkimustulosten mukaan kouluissa, joissa voidaan hyvin, opitaan hyvin. Kouluissa, joissa oppimistulokset ovat heikkoja, oppilaat oirehtivat sekä fyysisesti että henkisesti. Hyvinvointiin, iloon ja  onnistumiseen kannattaa panostaa.  Perinteisten osaamistavoitteiden rinnalle fokukseen tulee nostaa onnistumisen kokemukset. Meidän opettajien on rakennettava positiivisia koulukokemuksia. Joka päivä. Joka tunti. Jokaiselle oppilaalle. Se vaatii opetuksen eriyttämistä ja oppimisen personointia. Kiire pois. Vähemmän  on enemmän. Kaikilta  ei vaadita kaikkea samaa. Oppilaiden tulee  saada vaikuttaa siihen, miten uudet asiat otetaan haltuun. Yhteisestä suunnittelusta syntyy vastuullista osallisuutta ja positiivisia tunnekokemuksia, jotka tukevat oppimista ja edistävät kasvua.   
• Peruskoulun tulokset ovat maailman huippuluokkaa, ja maan kaivaminen yhtenäiskoulun alta on pitkälti loppunut.
• Suomalainen koulutuspolitiikka on betonoitu luottamuksen kulttuurin ympärille. Meiltä on poistettu tarkastajat, eikä testejä ole tuotu koulun arkea sotkeaan.
• Yhä yleistyvissä yhtenäisissä peruskouluissa on onnistuttu paremmin kohtaamaan murrosiän haasteita.

Kielteistä kehitystä 35 vuoden aikana

Listaan näin aakkosjärjestyksessä

• Ensimmäiset merkit peruskoulujärjestelmän rapautumisesta ovat kuitenkin jo näkyvissä.  Kehitys on pysäytettävä- myös hyvänä koulukaupunkina tunnetussa Espoossa. Jokaisen koulun on oltava myös kriittisille vanhemmille riittävän hyvä. Puutteellisia olosuhteita on kompensoitava. 
• Homekoulujen määrä on räjähtänyt kasvuun. On arvioitu, että peräti  kahdessa koulussa kolmesta sisäilmassa on ongelmia. Kyseessä on megaluokan kriisi. On taattava, että jokainen koulu on  turvallinen ja terveellinen. Yksikään lapsi ei saa menettää koulutilojen vuoksi terveyttään. Espoossa on huutava pula remonttien aikaisista väistöiloista. Tilatarve tulee ottaa huomioon uusissa koulurakennushankkeissa. 
• Iltapäivätoiminta on ohentunut. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus iltapäivätoimintapaikkaan.  Kouluille on luotava edellytykset rakentaa koulupäivästä ehyt, turvallinen kokonaisuus, johon kuuluu oppituntien lisäksi monipuolisia mahdollisuuksia harrastaa ja leikkiä. TIP-hanke kannattaisi elvyttää.
• Koulutoimen budjettia vääristävät kohtuuttomat ulkoistetut menot (mm. sisäiset vuokrat)
• Koulujen väliset erot ovat kasvaneet.
• 1990-luvun leikkauksissa menetettyä määrärahatasoa ei ole suhteellisesti ottaen koskaan saavutettu. Opetustoimen budjetin on aidosti katettava kaikki palkkamenot. Koulujen budjettien on riitettävä luvattuun tuntikehykseen. Opetustoimenjohtajilla on oltava puskurivaroja äkillisiä kriisinomaisia tilanteita varten.  
• Opettajia ei kuulla rehtorivalinnoissa riittävän painokkaasti.
• Opettajien professio kuormittuu  työtehtävillä, joita aikaisemmin tekivät ihan muut. Opettajien työaikajärjestelmää on korjattava. Opettajilla olisi oltava oikeus keskittyä kasvatukseen, opetukseen ja ohjaukseen. 
• Raha näyttää yhä vahvemmin ohjaavan tehtävistä ratkaisuista huonoja. Nykyiset  tavat hankkia välineitä ja palveluita eivät ole kustannustehokkaita. Opetustoimi maksaa  tänään itseään kipeäksi ylihinnoitelluilla vuokrilla. Vuokrien on vastattava  kiinteistöjen todellista kuntoa, ja katetavoitteen tulee olla järkevä. 
• Sisältöjen määrä  ei ole ainakaan keventynyt. Seuraavassa opsissa pitäisi tosi tarkasti miettiä, kuinka kiireen tuntua  voitaisiin  keventää. Opettammeko jatkossakin yhä vaikeampia asioita yhä nuoremmille lapsille?
• Tarvikkeisiin on varattu vähemmän varoja. Espoolaisoppilailla olisi oltava  oikeus asianmukaisiin oppimateriaaleihin
• Tukea ei riitä kaikille, vaikka se on valitun inkluusion onnistumisen kannalta elinehto. Jokaiselle oikeus tarvitsemaansa tukeen. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta. Koulutoimen budjettiin on varattava riittävät rahat sekä oppilashuoltoon että  avustuspalveluihin. Syrjäytymisvaarassa olevien  lasten ja nuorten tueksi olisi rakennettava hallinnonrajat ylittävä kuntatason moniammatillinen turvaverkko, joka tukee perheitä ajoissa. Sairaalakoulujen ja etappiluokkien määrää kannattaa lisätä.
• TVT:ssä olemme upean nousun jälkeen putomassa muitten maitten kyydistä. 21. Vuosisadan taidot vaativat uudet välineet. Tutkimusten mukaan suomalainen koulu on pudonnut tieto- ja viestintätekniikan  osaamisessa muiden maiden tahdista.  Meidän on otettava tiikerin loikka huonekaulutietokoneista ja tietokoneluokista  älypuhelimiin  ja tabletteihin. Laitteiden tuki on nyt hajautettu niin, että kukaan ei kanna kunnolla siitä vastuuta. Espoon on kasvettava vaativaksi asiakkaaksi myös tieto- ja viestintätekniikan osalta.
• Väkivalta on lisääntynyt myös kouluissa. Sen osalta on otettava käyttöön ehdoton nollatoleranssi. Kouluissa väkivaltaa kohtaavat sekä oppilaat että henkilökunta. Kroonisesti väkivaltaisesti käyttäytyvien oppilaiden opetukselle on löydettävä järjestelyt, jossa he ja heidän perheensä saavat kaiken tarvitsemansa avun. 

ON ollut tavattoman upeaa saada tehdä töitä 35 vuotta peruskoulussa, ja siitä 34 vuotta Espoossa.  Suomalainen peruskoulu on upea. Sen alkava rapautuminen on estettävä. Peruskoulusta on moneen, mutta se ei voi olla kaikkeuden keskus. Koulu ei voi korvata koskaan kotia. Kaikkia ongelmia ei ratkota pedagogiikan keinoin, mutta monet kyllä.

Ensimmäinen Työväen talon virtuaaliseminaari onnistui hyvin

KUNTAVAALEIHIN on aikaa kahdeksan viikkoa. Vaalityö on vielä aika leppoista. Itse olin lauantaina Lippulaivassa kutsumassa ihmisiä hyvälle kahville ja pullalle. SDP:n kahvilan  vieressä oli Kokoomuksen Korva-osasto. Meillä oli pöydät ja tuolit, heillä pystybaari :-)

Maanantaina alkava viikko onkin otteeltaan jo toisenlainen. Vaalilehtiin jätetään juttuehdotukset. Espoon demareista otetaan kuvat, keskiviikkona suuri joukko ehdokkaita kokoontuu Työväen Akatemiaan sparrattaviksi. Omat vaalisivut on tarkoitus pian avata...

ITSE teen vaalityötä myös sosiaalisessa mediassa. Olen avannut facebookiin "virtuaalisen työväentalon", jossa on nyt pidetty ensimmäinen
Virtuaalinen työväenilta. Teemana oli Onko suomalainen peruskoulu oikeasti hyvä. Quest starina, asiantuntijavieraana oli dosentti Jorma Kuusela. Keskustelu oli vilkasta ja hyvin antoisaa. Kokosin keskustelussa heitetyt ajatukset muistioon, joka on luettavissa dokumenttina ryhmässä.

Naamakirjan ryhmä osoittautui työkaluna veikeäksi, mutta kun keskustelemassa on yhtä aikaa kymmeniä  ihmisiä, vilkkaan keskustelun seuraamisessa saattoi olla vaikeuksia. Ohjelma nostaa aina keskusteluketjuista ylimmäksi sen, johon on tullut tuorein kommentti. Seuraavassa teemaillassa pyrin pitämään keskustelun tiukemmin yhdessä ketjussa kerallaan

JOS tällainen keskustelutapa kiinnostaa, mukaan pääsee helposti. Ensin on liityttävä facebookiin, ja sitten siellä ryhmään TYÖVÄENTALO. Jäseniä on tällä hetkellä yli 60. Seuraava teemailta on  torstaina 14.9 klo 19.30 - 20.30. Itse teema varmistuu maanantaina.

KoKon suuri koulukeskustelu 20.9. 2012

Minulla on kunnia edustaa
paneelissa SDP:tta.

LAITAN tähän tiedoksi tärkeän tilaisuuden. Järjestäjänä on Espoon koti ja koulu yhdistysten yhteistyöelin KoKo.

Kuntavaalit ovat ovella- vaikuta ja osallistu KoKon suureen koulukeskusteluun.

Ovatko koulut turvallisia ja terveellisiä – vaiko sisäilmaongelmista kärsiviä homepesiä?
Miksi koulu maksaa sisäistä vuokraa, ja mihin rahat menevät?
Onko kouluissa riittävästi aikuisia, jotta lasten tarpeet tulevat kohdatuiksi?
Mitä puolueet aikovat tehdä, jotta opetus Espoossa säilyisi laadukkaana säästöjen kurimuksessakin?

Näistä, ja muistakin aiheista on mahdollisuus keskustella kuntavaaliehdokkaiden kanssa KoKoEspoo ry:n perusopetusaiheisessa vaalikeskustelussa

Aika: 20.9 klo 18.30 – 20.30
Paikka: Ruusutorpan koulu, osoitteessa Leppävaarankatu 24.

Keskustelun innoittajina seuraavat alustukset:

Ajankohtaista perusopetuksessa valtakunnan tasolla

• SANNA LAUSLAHTI, sivistysvaliokunnan jäsen, kansanedustaja. Pelko pois, arki on päätöksiä!
• TUOMAS KURTTILA, toiminnanjohtaja, Suomen Vanhempainliitto. Opettajan työnkuva muuttuu - jääkö aikaa oppilaalle?
• MERVI MATTILA, varapuheenjohtaja, Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistys

Paneelin osallistuvat puolueiden edustajina 

(ilmoittautumisjärjestyksessä):

• Perussuomalaiset: SEPPO HUHTA, valtuustoryhmän puheenjohtaja
• Kristilliset: KAARINA JÄRVENPÄÄ, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen
• SDP: MARTTI HELLSTRÖM, rehtori KT
• Vasemmistoliitto: TIINA AHLFORS, puheenjohtaja, Espoon Vasemmisto ry
• Köyhien asialla: TERTTU SAVOLA, kaupunginvaltuutettu
• Kokoomus: MARIKA NIEMI, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtaja
• Vihreät: TARU SARASTE, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen
• RKP: KATARINA HELLSTEN-PALOMÄKI, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varajäsen

Kahvilan tilaisuuteen järjestää Ruusutorpan koulun 4C-luokka. Ei ennakkoilmoittautumista.